Tehtyä tekemättömäksi

Jälleen murehdittuani (ihan liikaa) menetettyä sain huomata murehtineeni lähes turhaan. Tällä kertaa siis murehdin niitä kadonneita valokuvia ja onneksi kerroin murheistani myös kylässä käyneelle Isoveljelle, sillä hän osasi kertoa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvistä vielä ihmeellisemmistä ohjelmista, joilla voi palauttaa poistettuja tiedostoja (ja ihan ilmaiseksi). Tänään sitten (ihan itse =) ) löysin ja latasin koneelleni yhden tuollaisista ihmeellisistä ohjelmista ja sain kuin sainkin palautettua osan noista kadottamistani kuvista. Valitettavasti kaikki joulukuvat olivat lopullisesti mennyttä samoin kuin muutamat erittäin onnistuneet kuvat kummitytöstä ja omista lapsosista. Mutta täytyy kait vaan yrittää ottaa uusia onnistuneita kuvia ja yrittää unohtaa lopullisesti menetetty.

Tässä vielä linkki käyttämääni ohjelmaan, jos siitä sattuisi jollekulle olemaan hyötyä.

Joulunajan päänvaiva

Tämän neuleen kanssa takkusi. Monta kertaa! Ensin tein täysin ohjeen mukaan, jolloin kaula-aukon viimeisellä viidellä sentillä ei kavennuksia tehty ollenkaan. Lopputulos oli "savupiippukaulus". Purin, tein uudestaan omalla sovelluksellani. Jätin viimeiset kirjoneulerivit pois, tein kavennuksia sopiviin kohtiin. Olin fiksu ja huomasin, että jos kaventelen ohjeesta poiketen, saattaa pää olla liian suuri menemään aukosta läpi. Tein taakse halkion, joka alkoi heti kirjoneuleen loputtua (kirjoneuleen neulominen nurjalta oli vielä tuolloin ajatuksena kammottava!). Virkkasin napinläven, ompelin napin ja annoin kummitytölle joululahjaksi. Happy ending!

..Vai oliko sittenkään? Ei. Kaula-aukko oli fiksuudestani huolimatta liian pieni eikä kummityttö-ressu ole vieläkään saanut edes sovitettua mekkoaan. Otin neuleen jouluvisiitiltä mukaani ja kotiin päästyäni keräsin muutaman päivän rohkeutta. Sitä nimittäin tarvittiin, sillä aikomukseni oli päästää ompelukone ja sakset mekon kimppuun!

Neuloin mallitilkun, johon ensin kokeilin leikkaamista. Lopputulos oli äärettömän siisti ja purkaantumaton, joten rohkeasti otin käsittelyyn itse pääpirun. Vaan kuinkas ollakaan: Ensimmäisessä kirjoneuleen langanvaihtokohdassa ompelukone teki stopin ja tuloksena oli mahdoton ompelulankapallero ja kallisarvoinen mekko tiukasti kiinni ompelukoneen hampaissa! (Mallitilkkuni oli tietenkin ollut sileää neuletta ilman langanpäättelyitä tai muita epätasaisuuksia.) Lopulta sain kuitenkin Berninani tarpomaan haluamaani reittiä ilman enempiä ryppyilyjä, mutta se yksi "ryppy" mekkoon joka tapauksessa jäi (sen purkaminen olisi ollut jo aivan liian hiuksia nostattavan jännittävää).

Seuraava koetinkivi olikin ompelukonejäljen peittäminen (ja halkion reunojen siistiminen). Ensin otin käteeni neulan ja pykäpistoin (nyt liikutaan aika heikoilla vesillä, joten en ole termistä ihan satavarma) yritin reunaa kaunistaa. Lopputulos lähinnä rumensi, joten purin aikaansaannokseni ja otin käteen hieman tutumman työkalun eli virkkuukoukun. Lopputulos miellytti enemmän silmää ja virkkuukoukulla viimeistely oli lisäksi moninverroin sukkelampaa. Tässä todistusaineistoa uhkarohkeudestani (loput todistusaineistot, kuten kuva mekosta ompelukoneessa ja saksien välittömässä läheisyydessä katosivat yhtä aikaa joulukuvien ja parinsadan muun kuvan kanssa..).

Ohje: Kirjoneuleinen liivihame, SK 8/2010, malli 19

Lanka: Sandnes Mini Duett

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

--

Arkeemme on viime aikoina kuulunut sairastelua (nyt myös Tytöntyllerö on sairastellut, joten omat yöunet odottavat vuoroaan jossain nurkan takana), hyviä ruokia (saahan sitä ihmetellä, miksi paino ei putoa..), siivoamattomia nurkkia (sekä keskilattioita =) ), lumitöitä (edelleen), naapurien vierailu, leipomusten suunnittelua, elokuvia (eilen Julia & Julie) ja hieman lukemista (jolle ei pariin kuukauteen ole liiennyt aikaa).

Verhot ilman saksia

Keittiöön tekemäni jouluverhot osoittautuivat liian jouluisiksi! Niistä oli päästävä nopeasti eroon joulun ajan loputtua. Viime kesänä tehty kukkaverho taas oli liian kesäinen vielä ikkunaan laitettavaksi, joten jotain uutta oli taas keksittävä. Kangasvarastoja penkoessa löysin viime talvena työkaverilta saadusta säkistä vanhan pöytäliinan (todennäköisesti jostain 70-luvulta). Kahvipöydässä oli kahvinläikyttäjät istutettu samalle puolelle pöytää. Kahvitahroja nimittäin on tasaisesti toisella sivulla, mutta toinen reuna oli tahraton. Yritin poistaa vuosikymmeniä vanhoja kahvitahroja, mutta jopa sappisaippualle se oli ylivoimainen tehtävä. Piilotin sitten tahrat tuolla tavalla rypyttämällä eivätkä haittaa edes minua itseäni =). Tähän verhoon ei siis tarvittu saksia eikä ompelukonetta, ainoastaan pesukonetta ja silitysrautaa sekä muutama neulanpisto.

Malli: oma

Kangas: Vanha pöytäliina

--

Viime viikkoihin on kuulunut lumitöitä, luistelua, pakkasta, Poikaviikarin kummallista kuumeilua, (josta johtuen) kummitytön synttärivisiitin siirtelyä, kadonneita valokuvia (sen siitä saa, kun alkaa opetella uusien ohjelmistojen käyttöä monen sadan kuvan läjällä), alennusmyyntejä, neulomista. Tiedättekö muuten, mitä neuloja ostaa alennusmyynneistä? Tietenkin halpoja valmisneuleita!

--

Pari neulejuttua odottaa esittelyään, mutta nyt on aika taas kortilla, joten ensi kerralla sitten.

Kadonneen blogitekstin arvoitus

Mokasin lisätessäni tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin. Erästä yhteyshäiriöiden vuoksi luonnokseksi tallentunutta tekstiä poistaessani poistin vahingossa myös ihan oikean postauksen. Harmittaa, koska silloin tällöin luen omia kirjoituksiani ja pienistä sanoista muistan tapahtumia ja niihin liittyviä tunnelmia. Nyt en tietenkään muista poistamastani postauksesta muuta kuin villapöksyt! Ne voin tänne ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi lisätä, mutta harmikseni en niistäkään nyt muista minkä kokosilla puikoilla ne neuloin (mikä olisi tulevaisuutta ajatellen ihan hyödyllistä). Eniten jää kuitenkin harmittamaan se osa tekstiä, joka ei käsitellyt neuleita (tosin en ole edes varma, oliko kyseisessä postauksessa sellaista osaa, joten saatan harmitella ihan turhaan). Onneksi muistan kuitenkin tästä kuvasta tuon kuvaushetken tunnelman. Takassa oli tuli, ulkona hieman pakkasta ja koko perhe mukana kuvaamassa pöksyjä =).

Ohje: Omasta päästä, haarakiilaan sovellettu Ullan villapöpien haarakiilan ideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Luumupuu ja Metsä

Puikot: 4,0 mm

--

Jokaiselle blogiini eksyvälle oikein onnekasta ja hyvien hetkien täyteistä vuotta 2011!