Tämän neuleen kanssa takkusi. Monta kertaa! Ensin tein täysin ohjeen mukaan, jolloin kaula-aukon viimeisellä viidellä sentillä ei kavennuksia tehty ollenkaan. Lopputulos oli "savupiippukaulus". Purin, tein uudestaan omalla sovelluksellani. Jätin viimeiset kirjoneulerivit pois, tein kavennuksia sopiviin kohtiin. Olin fiksu ja huomasin, että jos kaventelen ohjeesta poiketen, saattaa pää olla liian suuri menemään aukosta läpi. Tein taakse halkion, joka alkoi heti kirjoneuleen loputtua (kirjoneuleen neulominen nurjalta oli vielä tuolloin ajatuksena kammottava!). Virkkasin napinläven, ompelin napin ja annoin kummitytölle joululahjaksi. Happy ending!
..Vai oliko sittenkään? Ei. Kaula-aukko oli fiksuudestani huolimatta liian pieni eikä kummityttö-ressu ole vieläkään saanut edes sovitettua mekkoaan. Otin neuleen jouluvisiitiltä mukaani ja kotiin päästyäni keräsin muutaman päivän rohkeutta. Sitä nimittäin tarvittiin, sillä aikomukseni oli päästää ompelukone ja sakset mekon kimppuun!
Neuloin mallitilkun, johon ensin kokeilin leikkaamista. Lopputulos oli äärettömän siisti ja purkaantumaton, joten rohkeasti otin käsittelyyn itse pääpirun. Vaan kuinkas ollakaan: Ensimmäisessä kirjoneuleen langanvaihtokohdassa ompelukone teki stopin ja tuloksena oli mahdoton ompelulankapallero ja kallisarvoinen mekko tiukasti kiinni ompelukoneen hampaissa! (Mallitilkkuni oli tietenkin ollut sileää neuletta ilman langanpäättelyitä tai muita epätasaisuuksia.) Lopulta sain kuitenkin Berninani tarpomaan haluamaani reittiä ilman enempiä ryppyilyjä, mutta se yksi "ryppy" mekkoon joka tapauksessa jäi (sen purkaminen olisi ollut jo aivan liian hiuksia nostattavan jännittävää).
Seuraava koetinkivi olikin ompelukonejäljen peittäminen (ja halkion reunojen siistiminen). Ensin otin käteeni neulan ja pykäpistoin (nyt liikutaan aika heikoilla vesillä, joten en ole termistä ihan satavarma) yritin reunaa kaunistaa. Lopputulos lähinnä rumensi, joten purin aikaansaannokseni ja otin käteen hieman tutumman työkalun eli virkkuukoukun. Lopputulos miellytti enemmän silmää ja virkkuukoukulla viimeistely oli lisäksi moninverroin sukkelampaa. Tässä todistusaineistoa uhkarohkeudestani (loput todistusaineistot, kuten kuva mekosta ompelukoneessa ja saksien välittömässä läheisyydessä katosivat yhtä aikaa joulukuvien ja parinsadan muun kuvan kanssa..).
Ohje: Kirjoneuleinen liivihame, SK 8/2010, malli 19
Lanka: Sandnes Mini Duett
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm
--
Arkeemme on viime aikoina kuulunut sairastelua (nyt myös Tytöntyllerö on sairastellut, joten omat yöunet odottavat vuoroaan jossain nurkan takana), hyviä ruokia (saahan sitä ihmetellä, miksi paino ei putoa..), siivoamattomia nurkkia (sekä keskilattioita =) ), lumitöitä (edelleen), naapurien vierailu, leipomusten suunnittelua, elokuvia (eilen Julia & Julie) ja hieman lukemista (jolle ei pariin kuukauteen ole liiennyt aikaa).
8 kommenttia:
Kaunis neule, hankaluuksista huolimatta!
hienosti sait neuleen pelastettua, tehtyä parannuksia.
todella upea neule!!
Kaunis mekko ja kivasti sait tilaa mekon pukemista varten.
Ihan tuollaiselta normaalilta lapsiperhe arjelta elämänne kuulostaa. Mukavaa jatkoa ja toivottavasti jo terveempiä päiviä.
Upea mekko! Multa on mennyt tuo(kin) malli kokonaan ohi, täytyypä katsoa lehteä uudestaan! Mä en olisi ehkä ikinä uskaltanut leikata ja ommella, olisin vaan hammasta purren purkanut ja hiljaa sadatellut mielessäni :)
Melkoinen neuleseikkailu, mutta ihan onnellinen lopputulos, onneksi :) Mekko näyttää oikein kauniilta ja olisi kiva nähdä miltä se näyttää käyttäjän yllä. Voi harmi valokuvia.. minut valokuvien menettäminen on saanut pari kertaa aivan pois tolaltani..!
-maria-, sade ja Sari, kiitos kehuista =).
helena: Niin ne mallit tahtoo vilahdella ohi. Aina kun selaan noita kaappiin kertyneitä vanhoja lehtiä, tuntuu kuin uusia katselisi!
Maiju: Jahka tästä kummitytön luokse päästään (ja jos se mekko hälle nyt päälle menisi!), yritän ottaa kuvia ja kerjätä äidiltään luvan jonkun niistä julkaisemiseksi =). Minä sain osan menettämistäni kuvista takaisin (valitettavasti en niitä tärkeimpiä).
Ihana mekko, reipas ja kaunis samaan aikaan! Ja vau, miten sait sen pelastettua. Kunnioitettavaa taitoa ja rohkeutta! :D Lopputulos on tosi hieno, kuin mekkoon suunniteltu.
rusina: Kiitos! Rohkaistuin tästä kokemuksesta niin, että suunnitelmissa on jo neuletakin poikasta (siis lapselle), jonka neuloisin ensin pyörönä ja sitten valmiina leikkaisin auki =).
Lähetä kommentti