lauantai 18. lokakuuta 2008

Ikuisuusprojektin raastava loppu

Miehelle tekemäni housut osoittautuivat liian pieniksi kohdehenkilölleen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Virhearviosta johtuen järjettömällä innostuksella aloitettu farkkuprojekti meinasi kuihtua vallan kokonaan kasaan. Farkun raakileet makasivat kaapissa pari kuukautta hautautuen koko ajan alemmas uusien kangas- ja lankapussukoiden alle. Viikko sitten kaivoin kaappia, farkut osuivat käteen ja pääsivät jälleen paininjalan kanssa läheisiin tekemisiin. Myös raastinrauta otti hieman matsia farkkujen kanssa.















Malli: SK 8/2006, malli 7
Kangas: Eurokankaan palalaarista jälleen
Mallina kuvissa Miehen isä, joka on rakennusprojektimme aikana laihtunut sopiviin mittoihin näitä housuja ajatellen. Lahjoitin housut hänelle, vaikka eivät ehkä ihan tyylisensä olekaan (kulutuksineen kaikkineen). Jos vaikka kalastusreissuille...

Tänään oli jälleen mukava lomapäivä, sillä vietettiin aikaa koko perheen voimin. Tähän päivään mahtui mopoja, kylmää ilmaa, lämmintä makkaraa, pillimehuja, lisää mopoja, siililapaset, pallon heittoa koiralle, kaksinkerroin naurua, hassuttelua, matkimista, vesisadetta...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvännäköset farkut ja ihailtavaa sinnikkyyttä! Mulla makasi miehen farkut kaapissa ehkä 2-3 vuotta ja olivat siis sitten pienet tietysti, kun valmistuivat... Niitä ommellessa lupasin, etten enää ala farkkuja ompeleen - ja joka kerta Eurossa käyvessä kattelen farkkulaaria kuolaten, hmh... Oon mää lapsille tehny ja ehkä pyörrän lupaukseni vielä.

Romulus kirjoitti...

Näyttävät tosi kivoilta! Onneksi teit valmiiksi asti. Vähän sääli jos vaan kalastusreissulle...

affen kirjoitti...

henna: Kiitos, ylitin itsenikin kärsivällisyydessä ;).

romulus: Tack! Appiukko kyllä kalastaa paljon, että jospa nuo kovaan käyttöön ;)...