Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:
Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.
6 kommenttia:
Hei!
Sinulle on haaste blogissani. Otatko vastaan =) ?
Kiitos haasteesta, XL-ommel! Tällä kertaa jätän kuitenkin tarttumatta haasteeseen.
Hei!
Hauskaa että olit löytänyt blogini :) Sinunkin blogisi on oikein mielenkiintoinen. Kyllä tässä jo puolituntia vierähtikin sitä selatessa :)
Mullakin nuo keskeneräiset luuhaa nurkissa ja laatikoissa, mutta kun päättää että tekee yhden kerrallaan loppuun (vaikka välissä tekisikin jotian pientä uutta :)) niin kyllä ne pikkuhiljaa valmistuu. Itse otan usein yhden keskeneräisen esim. viikonloppureissulle mukaan ja koska muuta mielenkiintoista työtä ei ole mukana, niin tulee väkisin neulottua sitä yhtä. Sillä konstilla saa aika mukavasti keskeneräisiä vähemmän keskeneräisiksi :)
Essi: Voi, mikä mahtava idea saada keskeneräiset valmiiksi! Kiitos siitä! Tämän otan kyllä käyttööni!! =)
Löysin just blogisi ja mitä kaikkea ihanaa täällä olikaan. Tuo kirjoneulemekko on kyllä huippu, taidan ensi talveksi neuloa tuollaisen pienelle Seelialle, lapsenlapselleni. Värit vain vaihdan ehkä pinkkisävyisiin.
Maila, kiitos kun jätit merkkiä käynnistäsi! Tervetuloa vierailemaan toistekin =).
Lähetä kommentti