Kansipaperilompakko

Halusin tehdä äidin syntymäpäiviä varten jotain pientä, nopeaa, vähän käsiä rasittavaa ja särkymätöntä lähetettäväksi kortin ja Poikaviikarin uusimman koulukuvan kanssa mummoa ilahduttamaan. Ohje ja idea löytyi Jason Thompsonin kirjasta "Kirjan uusi elämä" ja kansipaperi Judith Lennoxin kirjasta "Lasiin kirjoitettu". Aika kauan piti kirjahyllyn edessä punnita, mistä kirjasta raaskin kansipaperin tuhota - varsinkin kun myös kansipaperin materiaali ja kuva+väritys olivat yhdessä vaakakupissa! 

Vähän jännitti, minkälaisen käyttötarkoituksen mummo tälle keksii, kun en mitään viestiä mukaan laittanut vinkiksi. En tiedä, miten kauan lie joutunut miettimään, mutta ihan samaan käyttötarkoitukseen oli mummo päätynyt kuin mihin tarkoitukseen tämän tein. :D

Katajaista

Pihakatajamme alimmat oksat kurottelivat kukkapenkin ylle varjostamaan liiaksi, joten kun tuli tarvetta "luonnonläheisille" pöytäkoristeille illanviettoon ystävien kanssa, en miettinyt kahta kertaa, raaskiiko katajasta pari oksaa poistaa. Lopulta kahdesta suurehkosta oksasta päätyi pöytää koristamaan vain kaksi kaunista osasta (kuvassa vilahtaa myös itse ommellut lautasliinat, kenties esittelen ne tarkemmin vielä joskus).

Jotta poistetuista oksista saatiin kaikki mahdollinen ilo irti, testailin käsien kuntoa parin hyvän päivän jälkeen sitomalla ulko-oveen katajakranssin. Voin kertoa, että seuraavat päivät olivat käsien osalta melkoisen tuskalliset (vaikka itse sitomisessa ei kauaa mennytkään). Toivottavasti kädet paranee ennen kuin tämä kranssi muuttuu ruskeaksi!

Kalhu

Tekstiviesti päiväkodista tiistaina noin klo 14:00: "Hei! Muistutellaan, että huomenna on naamiaiset--." Tietenkään en ollut muistanut moista ja ihan hetken yritin suostutella Tytöntylleröä esim. Batman-asuun tai noidan asuun, jolloin oltais voitu hyödyntää Batmanin viittaa, mutta ei vaan kelvannut. Seuraavat hetket kulutin selaamalla kaikkien omistamieni käsityölehtien sisällysluettelot ohjeita etsien (puheet sammakkoasusta sain onneksi vaiennettua..) ja lopulta aika- ja materiaalirajoitteet huomioiden valitsin kaavat eläinpäähineeseen (alkuperäinen oli esittävinään leijonaa, mutta mun versiosta tuli karhu).

Koska tiistai-illat on pyhitetty äidin ratsastusharrastukselle, alkoi karhun luomisella olla todella kiire. Ennen ratsastustunnille lähtöä ehdin kuitenkin piirtää kaavat, leikata kankaat ja kantaa ompelukoneen ja muut tilpehöörit keittiöön Tytöntyllerön huoneesta, koska hän jo nukkuu minun tullessa takaisin harrastukseni parista (minä niiiin tarvitsisin oman huoneen kaikelle käsityöroinalleni).

Kaikki lihakset hoosiannaa huutaen (eikä kaikkein vähiten sairaslomalla olevat käteni) ommella surautin vielä iltamyöhäsellä palat kasaan ja niin sain naamiaisaamuna herättää tyttösen karhupäähinettä esitellen (ilmeet oli kyllä kuin jouluaattona!!).

Ohje: SK 4/2009, malli 23

Kankaat: Tekoturkis ja korvien trikoo Eurokankaasta joskus vuosia sitten, vuoren trikoo vanhasta topista

Pariin kuukauteen en ole oikein kyennyt käsitöitä tekemään (siksi tämä blogikin on hiljentynyt entisestään), kun oikeassa kädessä on jonkinlaista hermovaivaa. Tämäkin yhden illan rutistus sai kyllä käden seuraavana päivänä kipuilemaan (eikä asiaa varmaan se rankka ratsastustuntikaan auttanut), mutta kyllä tämä käsillä tekeminen vaan sai mieltä piristettyä moneksi hetkeksi :).