Kuumat sukat

Bloggeri temppuilee taas! Yritin jo aiemmin viikolla kahteenkin kertaan julkaista tätä postausta, mutta molemmilla kerroilla koko teksti kuvineen päivineen hävisi loppumetreillä kuin miehet siivouspäivänä! (Tosin nyt haukun väärää puuta, meillä nimittäin on Mies hoitanut siivouspuolta syksyn ajan enemmän kuin minä..)

Tällä kertaa pidemmittä puheitta: Villasukat Tytöntyllerölle!

Ohje: Mini Micro no purl Monkeys by Janine Steingasser (Ravelry)

Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor

Puikot: 2,5 mm

Sukat otettiin vastaan hiukan liiankin innokkaasti! Ne pitäisi Tytöntyllerön mielestä laittaa jalkaan aina ne nähdessään. Liukkaiden laminaattilattioiden vuoksi säilytämmekin sukkia visusti pieniltä katseilta piilossa. ;)

Jokin uusi väriaalto on neulomuksissani nyt havaittavissa. Arvaattekos, minkä väristä on puikoilla tällä hetkellä? ;)

Hyvä kiertämään

Tämä pipo valmistui Tytöntyllerölle jo alkusyksystä (tai oikeastaan jo ennen varsinaisen syksyn alkua), kun SAIN (voitteko kuvitella, ihan ilman oravannahkoja tai vastalahjoja) ihanan merinovillaisen kerän herkkulankaa kanssaneulojalta (valtavan suuri kiitos siitä vielä kerran!). Ainoa vaatimus kerän saadessani oli laittaa hyvä kiertämään! Mikä ihana ajatus! Ainoa ongelma vain on päättää, minkä hyvistä teoistani voin laskea korvaamaan tämän ihanaisen ;). Sen täytyisi olla jotain aivan erityistä (ja mielellään sellainen, että voisin laittaa myös tämän mahtavan ideologian kiertämään samalla)!

Pipon valmistuttua otin muutaman nuhanenäisen ja tärähtäneen kuvan, joita en itsekritiikkini keskellä voinut julkaista, joten tänään otin uudet, paljon paremmat, kuvat. Ainoa harmittava puoli on, että piposta alkaa huomata sen olleen koko syksyn ahkerassa käytössä.

Ohje: Lazy Daisy Dress-up kit by Anna & Heidi Pickles (ravelry)

Lanka: Debbie Bliss Rialto DK

Puikot: 4 mm

Ohjeessa kuva piposta on valloittava ja supersöpö! Valitettavasti oma toteutukseni ei mennyt aivan kuten piti. Kun tulostin ohjeen, päätin säästää mustetta ja tulostin pelkät tekstit. Neuloin sormet syyhyten ja puikot sauhuten ihan vain vähän mielen perukoilla ihmetellen. Kun pipo oli valmis ja päätelty, päästin ihmetyksen ihan tietoisuuteen saakka: "Miksei tähän tule makkaroita?! Miksei tämä ole yhtä söpö kuin ohjeessa?!". Istuin tietokoneelle ja aloin laskea ohjeen kuvasta kerroksia ja tavasin kirjallista ohjetta kerrasta toiseen. Pettymys oli valtava, kun huomasin ohjeessa olleen virheen (joko niin tai sitten en vaan tajunnut sanallisia ohjeita..)! Purkamaan en kuitenkaan alkanut, kun olin niin nohevasti jo päätellytkin työn (ennenkuulumatonta!).

Enää koskaan, ikinä, en tulosta ohjetta ilman kuvaa!!! Ehkä vielä joku päivä yritän päästä lähemmäs toivottua lopputulosta pelkän kuvan perusteella..

Sadonkorjuun aikaan

Viime syksynänä virkkasin ekaa kertaa elämässäni salomoninsolmuja. Tarkoitus oli tehdä sipulipussi oman maan sadolle. Sato tuli, sato meni, eikä pussi ehtinyt valmistua ennen sipulien loppumista (sanottakoon, että viime vuoden sato ei kovin kummoisen kokoinen ollut). Sadon loppuessa loppui myös innostus sipulipussin valmiiksi saattamiseen.

Nyt uuden sadon aikaan sipulipussista tuli taas ajankohtainen ja sain vuoden takaisen tekeleen valmiiksi. Jäljellä oli muutaman minuutin homma. Helmien kiinnitys ja langanpäiden päättely. Tämänkään vuoden sato ei ole järin suuri. Istutin kyllä enemmän sipulia kuin viime vuonna (ainakin tuplamäärän) ja ne kasvoivatkin komean kokoisiksi, mutta sipulikärpäsen toukat hyökkäsivät satoni kimppuun ja vain murto-osan sain pelastettua iljettäviltä toukilta. Montakohan sipulivälivuotta pitäisi pitää, että nuo ällötykset katoaisivat kasvimaaltani?

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Novita virkkauslanka

Koukku: Saattoi olla 2,50 mm

Helmet: Kaappien kätköistä kierrätysmateriaaleja

Kiristysnauhan solmeilin lapsuudesta tutuilla kiertyvillä solmuilla (joitten virallista nimeä en tiedä).

Vanhasta uutta x2

Poikaviikari oli pari päivää mummolassa "lomalla", joten minulla oli mahdollisuus kaivaa ompelukone naftaliinista ja keventää hiukan tekeillään olevien töiden hyllyä. Valitettavasti omatuntoni ei sallinut keskittyä pelkästään ompeluun, kun koti huusi siivoojaa ja rikkaruohot kitkijää, joten lopputulos jäi laimeaksi. Yhdet entiset lempparifarkut lyhennettynä shortseiksi ja Miehen käyttämättömäksi jäänyt yöasun paita muunnettuna hihattomaksi paidaksi Poikaviikarille.

(Huomasin, että shortseiksi muunnettavien farkkujen kannattaisi olla mieluummin liian isot kuin naftit... Nämä jalassa ei voi mennä ihmisten ilmoille, jos aikoo istuutua johonkin ;).. )

(Poikaviikarin huolestunut ilme sotii hiukan positiivisen Mikin ilmeen kanssa. Toy story 3 oli kuulemma vähän liian pelottava ;). )

Ompeluinota olisi enemmänkin. Shoppailupyrähdykseltä mukaan tarttui Ottobren uusin numero, joka oli täynnä ihania lastenvaatteita. Ollappa nyt sopivia kankaita kaappien kätköissä - sais Bernina laulaa koko yön ;).

Kahden kerän ihme

Tytöntyllerön liskohattua varten ostin lankaa tarjouksella kolme kerää kympillä ja lopulta liskohattuun meni noin metri päälle yhden kerän. Ongelmaksi meinasi muodostua, mitä teen kahdella erivärisellä kerällä paksu(hko)a puuvillalankaa. Yritin etsiä ohjeita, mutta kahden kerän ihmeitä ei löytynyt, joten oli keksittävä ihan itse. Kohteeksi valitsin Tytöntyllerön, koska hänen vaatteisiinsa kuluu vähiten lankaa eikä nuo väritkään ehkä meille muille olis sopinut. Mielikuvissa oli hellemekko, mutta pituus jäi lopulta tunikamittaiseksi. Lankaa jäi kolmisenkymmentä senttiä.

Ohje: oma (ei olemassa)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Puikot: 5 mm

Koukku: 4 mm

Napit: Äitin nappilaatikosta

Yläosan reunat kiersin rapuvirkkauksella (en ollut ennen kokeillut!) ja se mukavasti jämäköitti reunoja. Helman ainaoikeinosuus jäi vajaaksi ja sekin reuna lörpötti, mutta lanka ei enää riittänyt rapuvirkkaukseen helman ympäri, joten virkkasin ihan vaan piilosilmukoita helman päättelyreunaan. Lopputulos näyttää hieman i-cord-reunalta ja reuna jämäköityi eikä enää rullaa.

Tämän päivän tunika/mekko oli Tytöntyllerön päällä ja ihan mukava on (käytännöllisyydestä en sano mitään). Nautimme nyt, kun se ei vielä ole venähtänyt ihan muodottomaksi!

--

Neulomiset on olleet melko vähissä tämän kesäkuun ajan, mutta paljon muuta ollaan ehditty. Ollaan myllätty kasvimaalla, vietetty viikko mummolassa (jonka aikana kukkamme ja kasvimme olivat hieman kärsineet), sukuloitu harvinaisemmissa vierailupaikoissa, osallistuttu (me perheen tytöt) alusvaatekutsuille, vietetty 4-v hääpäivää (sain Mieheltä lahjaksi sykemittarin! =O), myllätty lisää kasvimaalla, suunniteltu pihajuttuja ja aloitettu grillikatos sekä kompostikatos, lenkkeilty ja minä olen haaveillut ratsastamisesta. Kaikki heppakuvat saavat aikaan mahdottoman innon ja halun jatkaa ratsastusharrastusta puolentoista vuoden tauon jälkeen! Ja, kunhan saan harrastuksen jatkumaan, aion kyllä jättää taukoilut sikseen ja etsiä mukavan tallin, jossa alan käydä tunneilla!

--

Mukavaa juhannusta ihan jokaiselle!

Liskohattu osa 2

Tänään muistin kuvausaikeet vasta, kun Tytöntyllerö oli jo yövaatteet päällä ja iltapuuron syönyt. Silloin taisi kyllä olla koko päivän valoisin hetki (otollisinta valokuvausta ajatellen), sillä vesisateet jatkuivat vielä tänäkin päivänä ja päivällä jouduin jopa hetken pitämään valoja päällä, kun niin synkäksi heittäytyi ilma.

Lippiksen ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell (Ravelry)

Koko: Medium (6-12 kk)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams (Ravelry)

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

--

Eilen illalla Poikaviikari lanseerasi uuden sanan perheemme käyttöön: Lentoröyhtäys! Oli niin hauska nimitys ikävälle asialle, että nauroimme pitkän aikaa ja oksennuksen siivoaminen ei tuntunut lähes lainkaan vastenmieliseltä (ja ei, mitään merkkejä oikeasta mahataudista ei ole, jokin pieni tapaturma tämä lentoröyhtäys kait vain oli hiukan liian rajujen pallopelien päätteeksi).

Kummitytön nimipäivälahja

Kummitytön nimipäivä lähestyi, joten kaivauduin taas Ravelryn ihmeelliseen ohjemaailmaan ja ryhdyin suunnittelemaan postipojan kuljetettavaksi soveltuvaa nimppariyllärilahjaa. Koska virkkuukoukku on viime viikkoina ollut tiiviimmin kädessä kuin puikot, jatkoin samalla linjalla ja virkkasin hänelle kesähatun liskokoristeella (alkuperäisessä ohjeessa oli ohje kukkakoristeeseen, mutta mielestäni tämä on hienompi ;) ja sopii Kummitytöllekin paremmin). Nämä kuvat otin sunnuntaina pikaisesti ennen pakettiin laittoa Tytöntylleröä mallityttönä käyttäen. Hattu on hänelle himpun verran iso. Kummitytöllä on puoli vuotta suurempi pää, joten toivottavasti tämä on hänelle sopiva.

Hatun ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell

Koko: Large (12-24 kk)

Lanka: Novita Tennessee

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

Liskolle tein pidemmän hännän kuin ohjeessa ja lopuksi ompelin selkää hieman pulleammaksi, jotta olisi "elävämmän" näköinen (kirjanmerkkilisko kun oli vähän autonallejääneen näköinen). Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun edes vilkaisin englanninkielistä virkkausohjetta ja kyllä meinasin aluksi mennä sekaisin double crochetien ja muitten kavereitten kanssa!

Hatusta tuli lopulta niin kiva, että halusin Tytöntyllerölle samanlaisen. Koska kotoa loppui puuvillalangat tämän hatun myötä, kävin ostamassa langat Tytöntyllerön hattuun samalla reissulla, kun vein Kummitytön lippiksen postiin. Nyt on Tytöntyllerönkin hattu valmis, mutta kuvat vielä puuttuu. Tänään yritin ottaa kuvia, mutta parin tärähtäneen otoksen jälkeen loppui kamerasta akku, ja kun sen sain vaihdettua, ei tyttö ollut enää lainkaan yhteistyöhaluinen. Huomenna yritän uudestaan ja jos ei vieläkään onnistu, saatte tyytyä samantasoisiin kuviin kuin tässä postauksessa!

Terassin matto

Nyt se on valmis! Terassin matto, johon sain kulumaan suuren läjän vanhoja t-paitoja, toppeja, pitkiä kalsareita, yöpaidan ja pari lakanaa. Uloin vaalean violetti raita (kolme kerrosta pylväitä ja yksi kiinteitä silmukoita) on parisängyn aluslakana. Suuresta lakanasta jäljelle jäi ainoastaan kolmisenkymmentä senttiä pitkä pätkä kudetta (muut matossa käytetyt virkkasin ihan viimeistä senttiä myöten).

Ohje: Ihan omasta päästä

"Lanka": Vanhoista vaatteista ja lakanoista leikattua kudetta
Virkkuukoukku: Noin 15 mm (Miehen tekemä)

Koko: Halkaisija noin 100 cm

Tytöntylleröstä tämä tuntuu vallan upealle! Aina, kun tekovaiheessa levitin maton lattialle tarkistaakseni silmukoidenlisäystarvetta, Tytöntyllerö konttasi järjetöntä vauhtia matolle ja kävi mahalleen. Pieniä sormia oli mukava tunkea maton rei'istä ja hiukan nykiä!

Myös Poikaviikari pitää maton tunnusta paljaiden jalkojen alla. Tänään hän jopa pyysi kesken virkkailun, voisinko levittää maton lattialle, kun siinä on niin kiva tepastella. Ja kyllähän äiti voi. =)

Minun mielestäni näissä terassivirkkauksissa parasta oli nopea edistyminen ja valmistuminen sekä se, ettei päättelyyn tarvinnut neulaa! Sen kun pujotteli "langan"päät sormin silmukoiden lomitse. Tässä matossa tosin päättelin ainoastaan viimeisen "langan"pään, työn keskellä vaan solmin kuteet toisiinsa ja jatkoin koukuttelua. Ikävintä oli valtava pölypilvi, joka koko ajan leijaili ympärilläni!

Terassin tuolien uudet vaatteet

Nyt on loputkin terassin tuolit saaneet uudet pehmusteiden päälliset. Kuten sanottua, kaikki ovat eri värisiä ja yhteenkään en katsonut kertaakaan, miten olen aiemmat tehnyt (montako kerrosta ennen kaventeluja tms.), joten jokainen taitaa olla ihan omanlaisensa. Myös muutamat "virheet" sallin näihin päällisiin, mikä oli melko vapauttava kokemus (taidan olla useimmiten hiukan turhan itsekriittinen ja liian tarkka oman käden jäljestä).

Matonkuteiden koukuttelu oli sen verran koukuttavaa ja älyvapaata puuhaa, että tuolinpäälliset saavat ehkä jo lähiaikoina terassille seurakseen tyyliltään yhteensopivan (eli ihan mitä sattuu tulemaan olemassa olevilla materiaaleilla) maton.
--

Äitienpäivä on ollut ihana! Vaikka lapset sairastavatkin vesirokkoa, sain osakseni erityishuomiota ja aikaa lempipuuhilleni. Aamulla sain nukkua pitkään (nukkuminen = lempipuuha nro 1 ;) ), aamukahvit sain kakun kanssa (ja eilen sain aikaa kyseisen kakun tekemiseen ;), leipominen on myös lempipuuhiani), aamupäivän sain seurata, kun kasvimaa kuohkeutui Miehen ja puutarhajyrsimen ansiosta, päivällä sain pitkästä aikaa siivota kunnolla (uskokaa tai älkää myös siivoaminen on lempipuuhiani, mikäli saan tehdä sitä rauhassa), iltapäivällä aloitin kasvimaalla myllerryksen Poikaviikarin avustuksella (tämä oli ehkä koko päivän parasta aikaa!), leikkelin hetken trikookudetta ulkona ja illalla pääsin vielä saunomaan. Kaiken lisäksi ilmojen haltija hemmotteli äitejä (ja ehkä kaikkia muitakin ;) ) tähän astisen kevään kauneimmalla säällä! Toivottavasti jokainen äiti on tänä päivänä saanut edes hieman erityishuomiota osakseen!

Ulostamistako?

Miksi kutsutaan ulkotilojen "sisustamista"? Ulostamiseksi ;)? Tuskin, mutta sitä minä nyt olen tehnyt: "sisustanut" terassiamme. Terassin tuoleissa on kamalan tylsät, beiget pehmusteet, joten aloitin operaatio-tylsyyden-poistamisen, joka tässä tapauksessa tunnetaan myös nimellä operaatio-matonkuteiden-tuhoaminen (tosin suurin osa on ensin leikattava, kröhöm..).

Ohje: Oma (jotain isoäidinneliön tapaista)

"Lanka": Eri materiaaleja olevia matonkuteita

Virkkuukoukku: Ehkä noin 15mm

Tätä ensimmäistä virkatessa huomasin vasta viimeisillä kerroksilla värien täsmäävän eiliseen teemaan, eli brittikuninkaallisten häihin (tosin aivoissa joku huusi vain "juu-es-ei, juu-es-ei!"). Vielä on kolme tekemättä ja kaikista on tulossa riemukkaasti erivärisiä ja monivärisiä, mikä osittain johtuu materiaalien rajallisuudesta ja rajoittuneesta värimaailmasta. Juuri äsken leikkelyskassia penkoessa tuskailin, miten tylsän ja synkän värisissä vaatteissa ollaankaan ennen kuljettu (ja lakanoissakin huomasin vasta muutama vuosi sitten olevan ihan oikeasti kivan värisiä vaihtoehtoja ;) ).

Pakko vielä näyttää millaisella työvälineellä päällisiä virkkailen. En raaskinut/jaksanut lähteä ostamaan isoa virkkuukoukkua tällaista kokeilua varten, joten Mies pistäytyi autotallissa ja tekaisi minulle tämän uniikin koukun hirvensarvesta! Hyvin toimi käytännössä!

Huhtikuuhun on mahtunut paljon! Olen muun muassa aloittanut juoksulenkkeilyn (hölkkäämistä se taitaa pikemminkin vielä olla, ja kävelen välillä), uskaltautunut mukaan sosiaaliseen neulontaan, kylvänyt siemeniä, suunnitellut kasvimaata ja muuta pihaa, viettänyt pääsiäisen survivor campilla (siltä se tuntui, kun Mies otti ja sairastui vesirokkoon ja koko pääsiäisen suunnitelmat meni sen sileän tien uusiksi, kun yritettiin vaan selvitä aina seuraavaan hetkeen...), päässyt puutarhamyymälään, leiponut, juonut monet päiväkahvit ulkona, kuivannut hirmuisen määrän pyykkiä ulkona.

Lenkkeillessä olen huomannut päästäväni itseni vähän liian helpolla. Poikaviikari on osoittautunut mahtavaksi personal traineriksi; Hän ajaa pyörällä vieressä ja heti jos siirryn kävelemään, alkaa vaatiminen: "Juokse, äiti! Ihan tulikengillä!". Ja yllättäen se kipinä sieltä kengistä aina löytyy uudestaan ;).

Mitä tapahtuu epäonnistuneille ja käytöstä poistetuille neuleille?

Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:

Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.

Käsitöitä = käsille töitä?

Enää en ihmettele, miksi ravintolan jälkiruokalistalla neljä pientä suklaakonvehtia maksaa lähes kahdeksan euroa! Siis siinä tapauksessa, että ne ovat käsin väkerrettyjä (mitä kyllä hiukan ravintolakohtaisesti epäilen). Itse väkersin näitä suklaatryffeleitä käsin ja voi taivas, mikä homma muutamassa nokareessa oli! Muottiin valamalla tämä olisi ollut puolet helpompaa, mutta koska en omista muffinsivuokaa pienempiä muotteja, pyörittelin massan kahdella kahvilusikalla muka-palloiksi.

Ohje on Hackmanin pienestä reseptikirjasta 2010, joka tuli paistinpannun kylkiäisenä. Maku on hyvin lähellä Fazerinaa, josta pidän todella paljon. Maku on kuitenkin sen verran täyteläinen, että yksi tai kaksi palasta riittää viemään hiukan suuremmankin makeanhimon. Säilyvätpähän pidempään =).

Olen tehnyt käsitöistä myös ajatustöitä. Mielessäni olen nimittäin pyöritellyt Norsu Nötterön ohjeen kirjoittamista ja julkaisua (Ravelryssä). Suurimmaksi mieltä askarruttavaksi kysymykseksi on muodostunut, kehtaisinko pyytää ohjeesta pientä maksua. Pidän itseäni vielä(kin) melkoisena amatöörinä käsitöiden saralla eikä tajuntaani vielä(kään) ole kotitunut ajatus, että amatöörikin voisi arvostaa omaa työtään pyytämällä siitä korvausta. Suurta korvausta en ole ajatellut, sillä omaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta, että käsityötä varten ohjeesta joutuisi maksamaan enemmän kuin itse materiaaleista.

--

Miksi muuten vastaleivotun vauvan vanhemmille hoetaan: "Siinä sitä käsityötä nyt riittää!"? Mitä sillä tarkoitetaan (tai on joskus aikoinaan tarkoitettu)? Että ei ajatustyötä vaan käsille töitä?

--

Kohta meillä on käsille töitä myös pihalla, jos etupihankin puolen katolta lumet päättää hypätä alas. Täyttäisivät nimittäin siinä tapauksessa koko kulkuväylän ja sitten ei auttaisi lumikolaa ja käsilihaksia säästellä!

Bling-bling

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

--

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)

Sanojeni pitämistä

Lupasin kuvia mekosta käyttäjänsä päällä, mikäli saan luvan julkaista Kummitytön kuvia blogissani. Sain luvan, joten tässä tulee ;).

Kuvia oli paljon, mutta onnistuneita kuvia todella vähän. Olin jo unohtanut, miten hankalaa vuosikkaan kuvaaminen onkaan, ja nyt oman haasteensa kuvaamiseen toi vielä osaamattomuuteni tuon joululahjakameran kanssa ja hivenen hämärät olosuhteet (ei siis muuten kuin valoisuuden puolesta hämärät ;). Mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että voin todistaa mekon lopulta mahtuneen lapsosen pään yli (ja muutenkin päälle).

Väriä ja valoa

Kyllästyin siihen, että kaikki Tytöntyllerölle sopivat housut muuttuivat kestovaippojen kanssa kinttanoiksi, joten ratkaisin pulman neulomalla pitkälahkeiset villahousut. Sukat vaan jalkaan ja paita päälle, niin kyllä sisällä tarkenee! Seuraava ongelma olikin sitten se paita - bodyt kun näyttää hiukan hassuilta tuohon villapöksyjen päälle vedettynä (ja allekaan kun ei oikeen voi ;) ) ja "tavallisissa" paidoissa meinaa vielä tuon ikäisellä selkä vilkkua. Paitaongelma jäi vielä tällä kertaa ratkaisematta, mutta pöksyistä tuli ihanat. Juuri sellaista väriterapiaa, jota tähän aikaan vuodesta kaipaakin!

Ohje: oma, haarakiilaan sovellettu jälleen kerran Ullan villapöpien haarakiilaideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Kukkaniitty ja Takkatuli

Puikot: 4 mm

Seuraavat on jo suunnitteilla. Niihin aion lisätä tilaa takamukselle ja yritän muutenkin neuloa vähän reilumman kokoiset (näistä tuli taas kerran just sopivat, joten kohta ovat jo pienet).

--

Muutakin väriä olen elämääni hankkinut:

Uutta kuvassa on siis KnitPron puikot! Tähän saakka olen neulonut niillä joka marketista saatavilla metallisilla (ja muovisilla) Ponyilla tai Novitoilla tai mitä ne nyt millonkin on sattuneet olemaan ja nyt olen kyllä täysin hurahtanut välineurheilun puolelle! Kalastusta harrastavalle Miehelle yritin kuvailla eroa niin, että tähän saakka olen kalastanut sellasilla parinkympin vapa-kela-seteillä ja nyt ostin 300 euron setin. Hän ymmärsi heti =).

Värien ja uusien puikkojen lisäksi olemme saaneet nauttia myös uudesta sängystä (odotan jo nukkumaan pääsyä), ensimmäisestä hampaasta (Tytöntyllerön suussa), jatkuvista pakkasista, auringonpaisteesta (ja sen paljastamista likaisista ikkunoista), uudesta aluevaltauksesta käsitöiden saralla (perhonsidontavälineet lainassa Poikaviikarin kummilta) ja epävarmasti toimivasta nettiyhteydestä (mikä on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta laittaa keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään eli omaan perheeseen!).

Korteista asiaa

Lauantaina juhlittiin appiukon kuuskymppisiä, joten edellisen illan leikin jälleen korttiaskartelijaa. Voitteko kuvitella, millainen hinku ja palo nelivuotiaalla olisi ollut työntää vikkelä jalkansa korttiin ja mennä läpsytellä ympäri kämppää!! Onneksi olin ensin väsännyt kopiopaperista pikaisen mallikappaleen (koska en ollut ollenkaan varma idean toimivuudesta ja omista kyvyistäni toteuttaa se), joten Poikaviikari sai kokeilla paperikenkää jalkaansa ja toteuttaa itseään repimällä sen jaloillaan...

Syntymäpäivillä oli myös Miehen täti, jolla oli meille ystävänpäiväkortti. Sitä en tiedä, oliko kortin kuva tarkoin valittu vai silkkaa sattumaa, mutta hyvälle mielelle se joka tapauksessa sai neulovine lampaineen!

Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa tämän kuvan myötä (taustalla tämän hetkinen "isompi projektini", joka todennäköisesti valmistuu joskus viiden vuoden päästä..)!!

Norsu Nötterö

Saanen esitellä: Syntymäpäivälahja(n osa) Kummitytölle! Tarkoitukseni oli tehdä norsu, joka makaa maassa jalat levällään, mutta yllätyksekseni huomasin kuvia ottaessa, että sen saa aseteltua myös seisomaan.

Kovin huterasti hän tosin seisoo, kärsä meinaa väkisin painua alas, joten luontevimmillaan hän on massu tiukasti maata vasten ;).

Ohje: Täysin omasta päästä (mistä olen äärettömän ylpeä!)

Puikot: 3,0 mm

Lanka: Sandnes Mini Duett, silmiin Novita Tennessee

Kaulan rusetti: Jostain H&M:n paidasta henkarinauha ;)

--

Vihdoin pääsimme siis käymään Kummitytön 1-vuotissynttäreitä juhlistamassa, vaikka tälläkin kertaa meinasi sairastelut reissumme estää (mentiin pieniä pöpöjä uhmaten). Oulussa käydessä piti tietenkin päästä Kärkkäiselle, koska olin kuullut huhuja, että siellä myydään Dropsin lankoja. Kyllähän niitä siellä olikin, mutta värit eivät miellyttäneet, joten (voitteko kuvitella!) kassalle en vienyt ainoatakaan lankakerää.

Sain myös otettua kuvia aiemman postauksen neulemekosta Kummitytön päällä ja sain luvan niitä täällä julkaistakin, joten tiedossa lisää kuvia mekosta kunhan pääsen jossain välissä kahlaamaan viikonlopun kuvaviidakon läpi.

Tehtyä tekemättömäksi

Jälleen murehdittuani (ihan liikaa) menetettyä sain huomata murehtineeni lähes turhaan. Tällä kertaa siis murehdin niitä kadonneita valokuvia ja onneksi kerroin murheistani myös kylässä käyneelle Isoveljelle, sillä hän osasi kertoa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvistä vielä ihmeellisemmistä ohjelmista, joilla voi palauttaa poistettuja tiedostoja (ja ihan ilmaiseksi). Tänään sitten (ihan itse =) ) löysin ja latasin koneelleni yhden tuollaisista ihmeellisistä ohjelmista ja sain kuin sainkin palautettua osan noista kadottamistani kuvista. Valitettavasti kaikki joulukuvat olivat lopullisesti mennyttä samoin kuin muutamat erittäin onnistuneet kuvat kummitytöstä ja omista lapsosista. Mutta täytyy kait vaan yrittää ottaa uusia onnistuneita kuvia ja yrittää unohtaa lopullisesti menetetty.

Tässä vielä linkki käyttämääni ohjelmaan, jos siitä sattuisi jollekulle olemaan hyötyä.

Joulunajan päänvaiva

Tämän neuleen kanssa takkusi. Monta kertaa! Ensin tein täysin ohjeen mukaan, jolloin kaula-aukon viimeisellä viidellä sentillä ei kavennuksia tehty ollenkaan. Lopputulos oli "savupiippukaulus". Purin, tein uudestaan omalla sovelluksellani. Jätin viimeiset kirjoneulerivit pois, tein kavennuksia sopiviin kohtiin. Olin fiksu ja huomasin, että jos kaventelen ohjeesta poiketen, saattaa pää olla liian suuri menemään aukosta läpi. Tein taakse halkion, joka alkoi heti kirjoneuleen loputtua (kirjoneuleen neulominen nurjalta oli vielä tuolloin ajatuksena kammottava!). Virkkasin napinläven, ompelin napin ja annoin kummitytölle joululahjaksi. Happy ending!

..Vai oliko sittenkään? Ei. Kaula-aukko oli fiksuudestani huolimatta liian pieni eikä kummityttö-ressu ole vieläkään saanut edes sovitettua mekkoaan. Otin neuleen jouluvisiitiltä mukaani ja kotiin päästyäni keräsin muutaman päivän rohkeutta. Sitä nimittäin tarvittiin, sillä aikomukseni oli päästää ompelukone ja sakset mekon kimppuun!

Neuloin mallitilkun, johon ensin kokeilin leikkaamista. Lopputulos oli äärettömän siisti ja purkaantumaton, joten rohkeasti otin käsittelyyn itse pääpirun. Vaan kuinkas ollakaan: Ensimmäisessä kirjoneuleen langanvaihtokohdassa ompelukone teki stopin ja tuloksena oli mahdoton ompelulankapallero ja kallisarvoinen mekko tiukasti kiinni ompelukoneen hampaissa! (Mallitilkkuni oli tietenkin ollut sileää neuletta ilman langanpäättelyitä tai muita epätasaisuuksia.) Lopulta sain kuitenkin Berninani tarpomaan haluamaani reittiä ilman enempiä ryppyilyjä, mutta se yksi "ryppy" mekkoon joka tapauksessa jäi (sen purkaminen olisi ollut jo aivan liian hiuksia nostattavan jännittävää).

Seuraava koetinkivi olikin ompelukonejäljen peittäminen (ja halkion reunojen siistiminen). Ensin otin käteeni neulan ja pykäpistoin (nyt liikutaan aika heikoilla vesillä, joten en ole termistä ihan satavarma) yritin reunaa kaunistaa. Lopputulos lähinnä rumensi, joten purin aikaansaannokseni ja otin käteen hieman tutumman työkalun eli virkkuukoukun. Lopputulos miellytti enemmän silmää ja virkkuukoukulla viimeistely oli lisäksi moninverroin sukkelampaa. Tässä todistusaineistoa uhkarohkeudestani (loput todistusaineistot, kuten kuva mekosta ompelukoneessa ja saksien välittömässä läheisyydessä katosivat yhtä aikaa joulukuvien ja parinsadan muun kuvan kanssa..).

Ohje: Kirjoneuleinen liivihame, SK 8/2010, malli 19

Lanka: Sandnes Mini Duett

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

--

Arkeemme on viime aikoina kuulunut sairastelua (nyt myös Tytöntyllerö on sairastellut, joten omat yöunet odottavat vuoroaan jossain nurkan takana), hyviä ruokia (saahan sitä ihmetellä, miksi paino ei putoa..), siivoamattomia nurkkia (sekä keskilattioita =) ), lumitöitä (edelleen), naapurien vierailu, leipomusten suunnittelua, elokuvia (eilen Julia & Julie) ja hieman lukemista (jolle ei pariin kuukauteen ole liiennyt aikaa).

Verhot ilman saksia

Keittiöön tekemäni jouluverhot osoittautuivat liian jouluisiksi! Niistä oli päästävä nopeasti eroon joulun ajan loputtua. Viime kesänä tehty kukkaverho taas oli liian kesäinen vielä ikkunaan laitettavaksi, joten jotain uutta oli taas keksittävä. Kangasvarastoja penkoessa löysin viime talvena työkaverilta saadusta säkistä vanhan pöytäliinan (todennäköisesti jostain 70-luvulta). Kahvipöydässä oli kahvinläikyttäjät istutettu samalle puolelle pöytää. Kahvitahroja nimittäin on tasaisesti toisella sivulla, mutta toinen reuna oli tahraton. Yritin poistaa vuosikymmeniä vanhoja kahvitahroja, mutta jopa sappisaippualle se oli ylivoimainen tehtävä. Piilotin sitten tahrat tuolla tavalla rypyttämällä eivätkä haittaa edes minua itseäni =). Tähän verhoon ei siis tarvittu saksia eikä ompelukonetta, ainoastaan pesukonetta ja silitysrautaa sekä muutama neulanpisto.

Malli: oma

Kangas: Vanha pöytäliina

--

Viime viikkoihin on kuulunut lumitöitä, luistelua, pakkasta, Poikaviikarin kummallista kuumeilua, (josta johtuen) kummitytön synttärivisiitin siirtelyä, kadonneita valokuvia (sen siitä saa, kun alkaa opetella uusien ohjelmistojen käyttöä monen sadan kuvan läjällä), alennusmyyntejä, neulomista. Tiedättekö muuten, mitä neuloja ostaa alennusmyynneistä? Tietenkin halpoja valmisneuleita!

--

Pari neulejuttua odottaa esittelyään, mutta nyt on aika taas kortilla, joten ensi kerralla sitten.

Kadonneen blogitekstin arvoitus

Mokasin lisätessäni tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin. Erästä yhteyshäiriöiden vuoksi luonnokseksi tallentunutta tekstiä poistaessani poistin vahingossa myös ihan oikean postauksen. Harmittaa, koska silloin tällöin luen omia kirjoituksiani ja pienistä sanoista muistan tapahtumia ja niihin liittyviä tunnelmia. Nyt en tietenkään muista poistamastani postauksesta muuta kuin villapöksyt! Ne voin tänne ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi lisätä, mutta harmikseni en niistäkään nyt muista minkä kokosilla puikoilla ne neuloin (mikä olisi tulevaisuutta ajatellen ihan hyödyllistä). Eniten jää kuitenkin harmittamaan se osa tekstiä, joka ei käsitellyt neuleita (tosin en ole edes varma, oliko kyseisessä postauksessa sellaista osaa, joten saatan harmitella ihan turhaan). Onneksi muistan kuitenkin tästä kuvasta tuon kuvaushetken tunnelman. Takassa oli tuli, ulkona hieman pakkasta ja koko perhe mukana kuvaamassa pöksyjä =).

Ohje: Omasta päästä, haarakiilaan sovellettu Ullan villapöpien haarakiilan ideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Luumupuu ja Metsä

Puikot: 4,0 mm

--

Jokaiselle blogiini eksyvälle oikein onnekasta ja hyvien hetkien täyteistä vuotta 2011!