Mitä tapahtuu epäonnistuneille ja käytöstä poistetuille neuleille?

Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:

Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.

Käsitöitä = käsille töitä?

Enää en ihmettele, miksi ravintolan jälkiruokalistalla neljä pientä suklaakonvehtia maksaa lähes kahdeksan euroa! Siis siinä tapauksessa, että ne ovat käsin väkerrettyjä (mitä kyllä hiukan ravintolakohtaisesti epäilen). Itse väkersin näitä suklaatryffeleitä käsin ja voi taivas, mikä homma muutamassa nokareessa oli! Muottiin valamalla tämä olisi ollut puolet helpompaa, mutta koska en omista muffinsivuokaa pienempiä muotteja, pyörittelin massan kahdella kahvilusikalla muka-palloiksi.

Ohje on Hackmanin pienestä reseptikirjasta 2010, joka tuli paistinpannun kylkiäisenä. Maku on hyvin lähellä Fazerinaa, josta pidän todella paljon. Maku on kuitenkin sen verran täyteläinen, että yksi tai kaksi palasta riittää viemään hiukan suuremmankin makeanhimon. Säilyvätpähän pidempään =).

Olen tehnyt käsitöistä myös ajatustöitä. Mielessäni olen nimittäin pyöritellyt Norsu Nötterön ohjeen kirjoittamista ja julkaisua (Ravelryssä). Suurimmaksi mieltä askarruttavaksi kysymykseksi on muodostunut, kehtaisinko pyytää ohjeesta pientä maksua. Pidän itseäni vielä(kin) melkoisena amatöörinä käsitöiden saralla eikä tajuntaani vielä(kään) ole kotitunut ajatus, että amatöörikin voisi arvostaa omaa työtään pyytämällä siitä korvausta. Suurta korvausta en ole ajatellut, sillä omaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta, että käsityötä varten ohjeesta joutuisi maksamaan enemmän kuin itse materiaaleista.

--

Miksi muuten vastaleivotun vauvan vanhemmille hoetaan: "Siinä sitä käsityötä nyt riittää!"? Mitä sillä tarkoitetaan (tai on joskus aikoinaan tarkoitettu)? Että ei ajatustyötä vaan käsille töitä?

--

Kohta meillä on käsille töitä myös pihalla, jos etupihankin puolen katolta lumet päättää hypätä alas. Täyttäisivät nimittäin siinä tapauksessa koko kulkuväylän ja sitten ei auttaisi lumikolaa ja käsilihaksia säästellä!

Bling-bling

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

--

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)

Sanojeni pitämistä

Lupasin kuvia mekosta käyttäjänsä päällä, mikäli saan luvan julkaista Kummitytön kuvia blogissani. Sain luvan, joten tässä tulee ;).

Kuvia oli paljon, mutta onnistuneita kuvia todella vähän. Olin jo unohtanut, miten hankalaa vuosikkaan kuvaaminen onkaan, ja nyt oman haasteensa kuvaamiseen toi vielä osaamattomuuteni tuon joululahjakameran kanssa ja hivenen hämärät olosuhteet (ei siis muuten kuin valoisuuden puolesta hämärät ;). Mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että voin todistaa mekon lopulta mahtuneen lapsosen pään yli (ja muutenkin päälle).