300 kuvan pyörähdys

Tämän sain valmiiksi asti viikko sitten. Kuvaushommat ei vaan nykyisellään ole kovin helppoja, kun Mies viettää ainakin kaiken valoisan ajan rakennuksella (onneksi pian jo muutetaan!). Siellä siis eilen pyörähdin kameran kanssa ennen kypsyysnäytteeseen menoa ja kamerassa oli pyörähdyksen jälkeen 300 kuvaa! Kuvia selatessa vain huomasin, ettei määrä korvaa laatua.

Ohje: Cavern Cardigan

Lanka: Sandnes alpakka

Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröt

Solki: Nappi ja nauhasta

Ylitin taannoisen ongelman pingotuksen kanssa neulaamalla takin raakasti kaksinkerroin alustalle. Sivuihin tuli pienet taitokset, jotka kyllä ovat jo tasoittuneet käytössä. Tykkään tästä kovasti! Alpakka on niin ihanan pehmeää ja laskeutuvaa. Ja lämmintä! Onneksi en tehnyt pitkiä hihoja! Ensimmäinen neuletakki, johon olen niin tyytyväinen, että pääsee ihan tosikäyttöön.

Jacques Cousteau vs. Sam Dingle

Pari viikkoa sitten Miehellä oli nimipäivä, joten edellisenä päivänä aloitin Jacques Cousteau -pipon Typyn ohjeella. Pipo valmistui nimipäivän iltana (eli jälleen kerran viime hetkellä). Tänään sain vihdoin kuvia piposta, ja kuvista huomaa, että kovaan käyttöön on pipo päässyt. Oli niin likainen jo, että puistelut ja tomutukset ei meinanneet mitään!

Ohje: Typyn Jacques Cousteau -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot

Tein naisen koolla, vaikka Miehellä ei mikään pieni aivojen suoja ole. Silti pipo on kuulemma jo vähän liian löysä. Täytyy katsoa, mitä se pesukoneesta sanois. Ainiin, neuloessa kauhistelin päälaelle muodostuvaa Sam Dingle -huippua, mutta ei sitä näköjään käytössä olekaan - onneksi!

Poikaviikarin 2-vee-synttärit meni hyvin lukuunottamatta eteisen mattoa, joka joutui pesuun synttäriaamuna joutuessaan pienen chihuahuan miinoituksen uhriksi. Mainitsemisen arvoista on myös appiukon synttärivaatteet: Mun tekemät farkut oli kelvannut muuallekin kuin kalastukseen ;)!

Hätähuuto!

Tarvitsen apua! Sain Cavern Cardiganin neulottua, edessä vielä viimeistelyt. Miten kummassa tuon yhtenä kappaleena neulotun takin saa siististi pingotettua? Mahdoton tehtäväkö?

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun koulu on vienyt aikaa ja ikuisuusprojektit etenevät niin hitaasti. Lisäksi tähän aikaan vuodesta on niitä tontun apurin töitä, joista ette ennen joulua tule mitään kuulemaan.

Meillä on ensi viikolla 2-vuotissynttäribileet. Aivan uskomatonta, että meidän vauva on jo niin iso poika. Tässä vielä kuva kahden vuoden takaa.

Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista...

Lauantaina juhli Miehen kaveri valmistumistaan maalariksi. Kun kaupoista ei sopivaa lahjaa löytynyt, piti Miehen alkaa askarrella mun kanssa. Kortti on siis minun kätten jälkeä, snapsilasilasta taasen Miehen tuotoksia.

Idea snapsilasitarjottimeen lähti muutaman vuoden takaisesta lahjasta Miehen isälle. Hän on muurari, ja kultasepän liikkestä löytyi muurauslastaan toteutettu snapsilasitarjotin. Maalarille vastaavaa ei löytynyt valmiina, joten Mies osti lastan, kaiversi siihen sopivat kolot valmiina ostetuille laseille ja maalasi kultamaalilla.

Minä toteutin itseäni näpertämällä pienoismallit maalarinteippirullasta ja maalaustelasta. Korttia koristaa myös Tikkurilan Kaunis Koti -värilastu, jonka kahta reunaa kiertävät paperisuikaleet ovat kuvastavinaan maalarinteippiä.

Harmillisen huono kuva, mutta (kuten tavallista) kortti oli valmis puoli tuntia ennen lähtöä, ja sen jälkeen oli vielä meikattava yms., joten aikaa kuvausjärjestelyille ei liiemmin ollut. *seliseli*

Parastaikaa

Poikaviikari sai uudet villasukat lämmittämään varpaita kumpareitten sisällä. (Alempi kuva kuvastaa pienten jalkojen kuvaamisen haasteellisuutta ;) ).

Malli: ei ole

Lanka: Novita Wool

Sukkapuikot: 3 mm

Malli on ihan perustavis, jonka olen viime talvisissa sukissa hyväksi kokenut. 3 oikeen 1 nurin -joustinta, joka jatkuu jalkapöydän päälle, kaiken kruunaa tiimalasikantapää.

Tänään: opparia, työnhakua, piilosanan vihjeen pohdintaa, turvatarkastus (minä piippasin!), uusi ajokortti, kahvia, piilosanan vihjeen ratkaiseminen (otsikko viittaa tähän), heppaleikkejä, pari kyyneltä Sairaala-sarjan parissa, pyhäruokaa torstaina, pallomaha.

Ikuisuusprojektin raastava loppu

Miehelle tekemäni housut osoittautuivat liian pieniksi kohdehenkilölleen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Virhearviosta johtuen järjettömällä innostuksella aloitettu farkkuprojekti meinasi kuihtua vallan kokonaan kasaan. Farkun raakileet makasivat kaapissa pari kuukautta hautautuen koko ajan alemmas uusien kangas- ja lankapussukoiden alle. Viikko sitten kaivoin kaappia, farkut osuivat käteen ja pääsivät jälleen paininjalan kanssa läheisiin tekemisiin. Myös raastinrauta otti hieman matsia farkkujen kanssa.

Malli: SK 8/2006, malli 7

Kangas: Eurokankaan palalaarista jälleen

Mallina kuvissa Miehen isä, joka on rakennusprojektimme aikana laihtunut sopiviin mittoihin näitä housuja ajatellen. Lahjoitin housut hänelle, vaikka eivät ehkä ihan tyylisensä olekaan (kulutuksineen kaikkineen). Jos vaikka kalastusreissuille...

Tänään oli jälleen mukava lomapäivä, sillä vietettiin aikaa koko perheen voimin. Tähän päivään mahtui mopoja, kylmää ilmaa, lämmintä makkaraa, pillimehuja, lisää mopoja, siililapaset, pallon heittoa koiralle, kaksinkerroin naurua, hassuttelua, matkimista, vesisadetta...

Lomailijat

Malli: Raitajakku, SK 9/2007, malli 3

Kangas: Ohut trikoo Eurokankaan palalaarista

Malli: Myssy Dropsilta

Lanka: Novita Pop

Puikot: 6 mm:n sukkapuikot

Ollaan oltu syyslomalla Poikaviikarin kanssa. Lomaan on kuulunut leipomista, keksejä, vesisadetta, kauniita päiviä, satoja kauniita ruskan sävyttämiä lehtiä Poikaviikarin ojentamana, piirtämistä (enimmäkseen ei paperiin..), käsitöitä (ikuisuusprojekti-farkut edistyy), pieleen menneitä ideoita, purkamista, siivousta ja tänään koko perheen yhdessä oloa.

Käytiin rakennuksella katsomassa, miten taas on pinnat vaihtaneet väriä ja sitten isossa kaupassa koko perheen voimin. Rakennukselta siis nuo kuvat (eihän meillä kotona noin siistiä ole ;) ).

PS. Mulla on kaulassa Poikaviikarin tekemä äitienpäivälahja viime keväältä - ihana!

Siili-van-tuu-trii-ppuu kyltissä

Siilit veivät minut tutkimusretkelle lähilammen rannalle. Sieltä löytyi mm. "KAAPELI"-kyltti...

...sekä kivi, joka ei selvästikään ollut vierinyt vähään aikaan...

Malli: Silmukkamäärää ja suhteita otettu Virkun blogista

Lanka: Tee Tee Alpakka

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 2 vee

Aloitin Virkun mallin mukaan tekemään itselleni lapasia, mutta kesken kaiken iski tarve Poikaviikarin lapasiin, joten lapasten (ja kaiken muun keskeneräisen) välipalatyönä virkkasin pojalle uudet vanttuut. Käytin siis koko vanttuissa suuaukkoa lukuunottamatta kohopylväitä, jotka olivat mulle uusi tuttavuus. Niiden ansiosta lapasista tuli vanttuut (jotka on mun mielikuvan mukaan paksummat kuin lapaset). Ja nyt mulla rallattaa koko ajan päässä "vanttuut riippuu naulassa..."

Koristetta mietin monta päivää. Kokeilin eri juttuja - virkkaamalla mopoa, autoa, kirjomalla samoja - eikä mikään tuntunut onnistuvan! Lopulta hahmottelin paperille siilin ja yritin kirjoa mallin mukaan. Erilaisethan niistä tuli, mutta nyt en jaksa enää purkaa...

Lisää tähtiä tähtisilmälle

Raitapaidan uusintayritys. Vielä ei ole tietoa, onko tulos parempi kuin edellisellä kerralla - aamu jännittää jo ;). Päätin tuhota edellisen paidantekeleen (kaula-aukon korjaaminen sopivaksi tuntui liian ikävältä ajanviettotavalta) ja leikkasin siitä vapaalla kädellä tähden koristamaan uusintapaidan rintaa.

Malli: Muokattu SK 11-12/2006, malli 4B

(jos joku tarkistaa, niin joo, yöpaita se on ;)

Koko: 100 cm

Kangas: Sama Eurokankaan raitatrikoo kuin edellä

Kuvausrekviisitaksi oli ihan pakko ottaa viirivehkasta kukka, kun niitä tuntuu nyt riittävän. Ja kukan lehti peittää sopivasti rumat ompeleet tuolta kaula-aukon nurjalta puolelta =).

Käytiin tänään rakennuksella katselemassa, kuinka koti edistyy. Sisällä oli mukavan lämmintä (olivat uunia lämmittäneet), ulkona hampaat kalisi ja puut taipuivat syystuulen edessä. Onneksi oli Poikaviikarilla uusi (jo hiukan nukkaantunut) Shedir lämmittämässä korvia! Itselle pitäis jonkinlainen päänlämmittäjä vielä tehdä ennen tositalvea.

"Eimamu"

Huoh, vastoinkäymiset käsitöiden saralla tuntuu aina yhtä ikävältä. Ja korjaustoimet aina yhtä vastenmielisiltä. Eilisillan väkersin Poikaviikarin nukahdettua raitapaitaa pojalle (ilman kunnon kaavoja). Sain valmiiksi ja menin nukkumaan. Aamulla vessassa ollessani kerroin pojalle, mitä illalla tein ja neuvoin hakemaan uuden paitansa 0mpelukoneen päältä. Poika teki työtä käskettyä ja juoksi ihan hirmu innoissaan takas vessaan paitaa heiluttaen ja silmät pyöreenä huuteli "paita, paita!". Olin tietenkin hirmu otettu moisesta innostuksesta, mutta annas olla, kun alettiin uutta paitaa sovittamaan... Pääaukosta oli tullut niin pieni, ettei mahtunut kaikkien kikkaroiden ylitse! Poikaviikari siihen totesi "Eimamu" (suom. Ei mahu).

Illalla halusin nähdä, olinko onnistunut kaavojen muokkauksessa pääaukkoa lukuunottamatta millään lailla ja leikkasin kahden sentin viillon kaula-aukkoon. Paita mahtui ja oli sopiva (siis jos ei katso sitä kaula-aukon viilto)! Nyt pitäis vaan jollain lailla motivoida itsensä tekemään tarvittavat muutokset kaula-aukkoon.

Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17

Kangas: Trikoo Eurokankaasta

Tähtipää

Eilen illalla valmistui tämä palmikonvääntelypipo. Kun olin neulonut neljä senttiä, muistin, että neuloin myös viime syksynä pojalle myssyn samasta langasta ja se nukkaantui jo eka käytössä! Päätin kuitenkin olla välittämättä asiasta - olen nähkääs kyllästynyt ainaiseen purkamiseen. Samaisesta kyllästymisestä johtuen voitte bongata virheen mallikuviossa. Taidokkaasti onnistuin hyppäämään mallikartassa parin rivin yli ennen kuin kuvio oli vielä ihan hallussa.

Malli: Shedir by Jenna Wilson

Lanka: Regia Silk 4-ply

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot sekä

palmikkopuikon virkaa toimittanut coctailtikku

Poikaviikari sai pipon aamulla hoitoon lähtiessä päähänsä ja sanoi sen olevan "i-na-na" (kröhöm, ehkä äiti ihan pikkasen johdatteli...). Sai pipo ensimmäisenä elinpäivänään myös kehuja, joita en ainakaan myönnä johdatelleeni.

Huomatkaa alemman kuvan lapaset, jotka on viime talvena samasta langasta neulottu. Poikaviikarin ekat peukalolliset lapaset, jotka alkaa jo käydä pieneksi.

Kuvaukset suoritettiin rakennuksella. Kuvaushetkeen mahtui kameran väliaikainen hukkuminen, aurinkoa, naurua, mopon pärinää, käsi kädessä juoksua hiekkatiellä, kivillä kiipeilyä, puolukoiden maistelua, kodin valmistumisen ääniä...

Kahvitellen ranteet kipeiksi

Sain äidiltä kesällä pussillisen mummon vanhoja villa(?)lankoja. Langan merkistä tai koostumuksesta ei ole mitään tietoa. Kerällä olivat, muovit päällä ja muovissa oli tarra, jossa luki "kaffe braun". Langoista tuli ensimmäisenä mieleen kassi, ja kun siskon syntymäpäivä alkoi lähestyä, piti laittaa koukku viuhtomaan.

Malli: ei ole

Lanka: todennäköisesti jostain 15 vuoden takaa, 4 kerää

Koukku: 3,5 mm

Vuorikangas: Huutonetin kautta jotain puuvillasekoitetta

Helmet: Askartelukulmasta

Koko: noin 25cm * 20cm * 3,5cm

Kassi valmistui synttäreitä edeltävänä iltana kymmenen aikaan (tavoilleni uskollisena..) ja synttäriaamuna kävin vielä ostamassa täytettä kassiin. Lanka oli melko paksua ja jäykkää, joten kassi sai mukavan ryhdikkään ilmeen. Langan jäykkyydestä johtuen sain ranteet kipeäksi virkkaamisesta, joten etenin vain pari riviä kerrallaan ja työ vei kokonaisuudessaan pari viikkoa aikaa.

Synttärit oli kivat! Lentopalloa, lentokoneita, ulkoilmaa, mökkitunnelmaa, savun tuoksua, hyvää syötävää ja kahvit lämmittämään kylmää nenänpäätä.

Hääjuhlan jälkimainingeissa

Oli vielä aivan pakko ihan samalle päivää tulla esittelemään nämä jo aiemmin mainitut juhlapuvut (minun ja Poikaviikarin).

Mekon malli: Moda 2/2008, malli 2

Kangas: Savon Palasta (taftia?) sekä helmarypyt organzaa Eurokankaasta

Yläkappaletta pidensin hieman, kun lakanakankaasta tehty "koevedos" antoi siihen aihetta. (Koskaan ennen en ole mitään koeompeluita eri kankaasta tehnyt, onneksi nyt tein...) Tämän mekon myötä tajusin myös piilovetoketjun idean, kun ohjeessa oli erikseen mainittu, että ommellessa paina hammastus kangasta vasten. Enhän minä ennen ollut tajunnut, että se hammastus liikkuu ja ompeleen saa sillä tavalla ihan sinne juureen.

Sitten pojan pukuun:

Liivin ja housujen mallit: SK 10/2006, mallit 16 ja 18

Kangas: Ohut vakosametti Savon Palasta ja vuorikangas liivissä

Poikaviikari oli mukana ostamassa tarvikkeita näihin vaatteisiin ja sai itse valita napit liiviin ja housuihin (parista vaihtoehdosta). Napeissa on lentokoneen kuva (valitettavasti Miehen otoksissa ei yhtään lähikuvaa), joten housuissa olevaan taskuun halusin myös lentokoneen kuvan ja ompelukoneella sen surautin Miehen piirustuksen mukaan. Taskustakaan ei lähikuvaa ollut, joten joudutte tyytymään rakeiseen ja sumuiseen lähennettyyn kuvaan - sorry!

Häät olivat ihanat, ruoka hyvää ja Poikaviikarilla leikkikavereita (hän juoksikin sitten koko päivän...). Päivän saldona korkkarijuoksusta kipeät jalat, paljon kehuja molempien asuista (erityisesti Poikaviikarin) sekä yksi pieni auton pakoputkeen työnnetty käsi, jonka mummon kanssa kävivät pesemässä.

Jännitystä elämään!

Huh, mikä jännittävä tunti onkaan takana! Vieläkin kädet tärisee ja hengitys katkeilee ;). Leikkasin nimittäin mekkokangasta Poikaviikarin ollessa kauneusunillaan, ja kangas on ylellisintä (tai ainakin ylellisimmän oloista), mihin ikinä olen saksia uskaltanut kokeilla.

Keskeneräisten käsitöiden kasa vaan kasvaa. Aina jotakin teen hiukkasen eteenpäin, mutta valmista ei tunnu mistään tulevan. Jospa nämä juhlavaateompelukset saisin ennen miehen serkun häitä tehtyä *koputtaa puuta ja päätä ja puupäätä*. Ihan hävettää tuo pitkä lista sivupalkissa...

Housujen muodonmuutos

Lähtötilanne: Lököttävät, istumattomat ja karmean väriset pellavahousut.

Toimenpiteet: Lahkeet poikki, sisäsaumat auki, hiukan lisää saksimista, pari kiilan mallista palasta ylimääräisistä lahkeista, pari surautusta ompelukoneella.

Lopputulos: Kivan värinen, ihanan kevyt hellehame. (huom! väri ei muuttunut, mutta se mikä housujen värinä tuntui vieraalta, voi hameessa näköjään olla i-h-a-n-a)

Housut ostin muutama vuosi sitten H&M:ltä ja olen pitänyt niitä kokonaiset kaksi kertaa housuina jalassa. Hameesta sensijaan tuli nyt mun lemppari! Takakappaleeseen tuli tuollanen pieni huippu (vahingossa), mutta pidän siitäkin paljon, eikä se näytä lopputuloksessa vahingolta.

Kuvausympäristönä tällä kertaa rakennustyömaa. Ollaan viimeviikkoina harrastettu Poikaviikarin kanssa tuota rakennuksella vierailua, vaikkei se ihan lähellä olekaan (15-20 minuutin automatka). Poika tykkää ja äiti tykkää, kun poika tykkää. Ja isikin tykkää. Mukana ei tarvitse olla edes leluja, kun esimerkiksi kivien tiputtelu tyhjään sankoon vie huomion moniksi minuuteiksi.

Kirjatut haaveet

Saanen esitellä: vihkonen, johon kirjaan ylös käsityöideat, jotka muuten hukkuisivat aina uusien ideoiden mereen.

Ohje: ei ole

Kangas: Joustava "farkkukangas" Pala-Paronista

Kun kerrankin tein jotain sellaista, mitä ei pidetä päällä, saatoin laittaa (jopa minusta löytyvän) söpöstelyvaihteen päälle. Sitä vaihdetta käytän myös korttiaskartelussa, jota harrastan aina silloin, kun tuttujen merkkipäivät lähestyvät. Meidän perhe harvoin lahjoittaa ostokortteja.

Voitte uskoa, että tämän vihkon käyttö on kovaa! Ja vihkoa selatessa - ikävä kyllä - ei vastaan tule kovinkaan monta ideaa, jotka olisin toteuttanut.. Mutta kyllä sieltä aina silloin tällöin jonkun vanhan ajatuksen nappaan ja pistän toteutuksen päälle.

Sisulla neulottu, kaapin perukoilla hautunut

Tämä on toinen niistä, jotka odottivat nappeja jokin aika sitten. Neuloin tätä reilu vuosi sitten, ja jo neuloessa huomasin, ettei tästä tule sellainen kuin odotin. Motivaatio oli hukassa, mutta neuloin sinnikkäästi kappaleet valmiiksi. Irrallaan olevat kappaleet joutuivat kuitenkin kaikkine langanpäineen kaapin perimmäiseen nurkkaan, sillä viimeistelyvaiheessa edes sisu ja sinnikkyys eivät voineet korvata puuttuvaa motivaatiota.

Nyt, noin vuosi neulomisesta, muistin valmiiksi neulotut palaset. Tai itse asiassa en muistanut olinko neulonut kaikki osat valmiiksi, mutta päätin, että jos kaapista löytyy kaikki tarvittavat palat, kokoan ne valmiiksi takiksi - olipa sitten kuinka vähän minun tyyliä tahansa. Ja nyt se on valmis. Ja mitä useammin olen valmista takkia vilkaissut, sitä enemmän se tuntuu siedettävältä ja ehkä voisin sitä vaikka jollain kauppaanpyöräilyreissulla päällä pitääkin ;).

Ohje: Alpakkajakku Garnstudion sivuilta
Lanka: Novita Tennessee

Puikot: kääk, ehkä jotain 3,5 ja 4 mm (ei voi muistaa)

Kauluksen tein ohjeesta poiketen ainaoikeaa, kun ajatus rullaantuvasta sileänä neulotusta reunuksesta ei innostanut.

Tämä päivä meni tietokonetta tutkiessa. Aamulla Poikaviikari livahti tutkimaan juuri aukaistua läppäriä. Hain pojan heti pois, mutta kun parin tunnin kuluttua kerkesin koneelle istahtamaan, kymmenen näppäimen toiminto oli muuttunut! Eikä edes niin, että toiminto olisi vaihtunut jonkin toisen näppäimen toiminnon kanssa, vaan kahdesta näppäimestä tuli sama numero/kirjain, joten kirjoittaminen oli melko haasteellista (lue: mahdotonta). Onneksi Mies keksi paikan, mistä ongelma saatiin korjattua.

Huomatkaa, pääsin tällä kertaa ulos kuvattavaksi - saavutus sinänsä ;) !

Villiä kuosia

Tämän hamekankaan ostin talven pimeimpinä hetkinä - mikä lie päätä viirannut. Paininjalan alle kangas pääsi alkukesästä, kun sain uuden ompelukoneen (se taas on tarina erikseen, kauppias sai höynäytettyä miehen, kun vietiin 30 vuotta vanhaa konettani huoltoon. Astuttiin ulos kaupasta ja hups - meillä oli mukana tuliterät ompelukone ja saumuri...). Kertaakaan en vielä julkisesti ole tätä hametta päällä pitänyt, vaikka nyt valokuvista katsoen ei se niin pahalle valkoisen paidan kanssa näytäkään.

Äidin pomppiminen sängyllä oli pellavapäästä valtavan hauskaa!

Ohje: SK 8/2007, malli 11

Kangas: vakosametti Eurokankaasta

Kuvat ovat taas tärähtäneitä, eikä niistä taida paljon selvää saada... Otankin nyt tavoitteeksi, että saisin vastaisuudessa miehen ulos kuvaamaan tuotoksiani...

Frist neuloo

Teoria miehistä on torstain "pakko katsoa". Tänään sainkin sitten tiirailla, kuinka Marin kuljetti koko jakson ajan neuletyötä mukanaan (ja jopa ihan oikeasti neuloi, mikä taas näytti kummalliselle ja monimutkaiselle ;) ). Jakson alussa hän neuloi huivia, kun ei kuulemma muutakaan osannut, mutta lopussa selvisi, että projekti oli matkan varrella muuttunut ja tekeillä olikin paidan hiha. Marin Fristin innoittamana esittelen omat hihani.

Ohje: Mrs. Darcy Cardigan
Lanka: Rosários 4 Ibiza kaksinkertaisena
Puikot: 5 ja 5,5 mm (muistaakseni)
Napit: Nappi ja nauha:sta

Lanka on aivan ihanaa! Niin pehmeää ja värikin on jännä! Sisarukseni jaksavat muistutella, kuinka inhosin keltaista väriä kaikissa muodoissaan vielä joitain vuosia sitten (ja nyt meille on tulossa jopa keltainen talo!).

Neuloessa olin varma, että olen tekemässä itselleni liian pientä neuletta, joten lisäsin etukappaleisiin pari silmukkaa kumpaiseenkin. Voitte arvata, mikä oli lopputulos! Lörppö mikä lörppö. Jouduin vetämään kappaleet limittäin ja tuplaamaan nappien määrän. Ostin jo epätoivossani vetoketjunkin ja suunnittelin, että taitan etukappaleiden reunoja kaksin- tai kolminkerroin ja laitan kiinnityksen vetoketjulla, mutta napit veivät lopulta kuitenkin voiton. Nyt vaan etuosa vetää jotenkin ihmeellisesti ja ylempää reunat lörpöttää (tämä on syy siihen, miksei edestä ole kunnon kuvaa), joten tiedossa taitaa olla vielä pientä fiksailua (tai sitten unohdan tämän projektin autuaasti kaapin perimmäiseen nurkkaan ja jatkan eteenpäin...).

Vähän harmittaa, kun koko neulomisen ajan ja vielä silloinkin, kun nappeja odottelin olin ihan varma, että tästä on tulossa pitovaate ja olin vallan ihastunut malliin, mutta nyt tämä ei sitten niin täydellinen olekaan. Ei kai auta kuin jatkaa harjoittelua...

Ptruuuu, polle, pakitahan...

Tämän illan käsityöt on siis suurinpiirtein tässä:


Olen purkanut parikymmentä senttiä neuletakkia, kun totesin, ettei ostamani lanka tule riittämään koko projektiin (opinkohan koskaan ostamaan materiaaleja ylimäärin?). Kaivoin tämän ohjeen kätköistäni ja se on kuin tehty tälle langalle (näin sanoo affen, joka vielä toissapäivänä hyppi innosta tasajalkaa itse suunnittelemaansa mallia neuloessa...). Tänään alpakkalangasta on siis tulossa Cavern Cardigan - huomisesta ei vielä kukaan tiedä.

Aiemman postauksen nappien kuulumisia: Napit ovat edelleen yhtä surkeassa jamassa kuin viikko sitten. Kyllästyin odottamaan. Tänään oli käyntiä kaupungilla, joten lykkäsin pojan rattaissa nappikauppaan ja vailla häivähdystäkään omantunnontuskista ostin molempiin neuletakkeihin ihan tehdasnapit! Nyt ne olis siis valmiit, mutta kuvat antavat odottaa itseään.

Hassu juttu muuten. Odotin hirmuisella innolla sen keltaisen takin valmistumista ja pitoon pääsyä. Nyt, kun se valmistui, en osannut sitä edes vaatekaappiin laittaa, vaan se makoilee vieläkin tuolla keskeneräisten käsitöiden joukossa enkä ole sitä päälläkään käyttänyt kuin sovittaessa.

Mutta kuvia on siis luvassa!

Veneilytuliaiset

Saatiin kutsu veneilemään ja mökkeilemään kahden kaveripariskunnan kanssa. Tuomisaskartelut jätin tietenkin viimeiseen iltaan ja eilen klo 22.30 valmistuivat nämä pussukat, jotka saavat tänään täytteekseen jotain kilisevää sekä pikkupurtavaa.

Ohje: SK 11-12/2007, malli 19

Kangas: Puuvillakankaita Eurokankaasta

Alemmassa kuvassa pussin täytteenä vilahtaa taas se Muiriksi muotoutumassa oleva Vivaldi.

Tuosta päälliskankaasta oli tulossa itselle jonkin mallinen mekko, mutta olin ostanut vähän hintsunlaisesti, joten ongelmia sopivan mallin löytämisessä oli jo ennen kuin päätin käyttää puoli metriä näihin pussukoihin...

Nappeja vartoessa

Kaksi neuletakkia odottavat enää nappeja. Mies-rukka lupautui tekemään itse tarvittavat napit, kun toivomuksena oli, että saavat näyttää itsetehdyiltä, ei tarvitse olla täysin pyöreitä ja pitää olla tummia. Nyt minä sitten olen kuin tulisilla hiilillä, kun hänellä ei tunnu ihan heti olevan aikaa moiseen näpertelyyn (rakennuskiireitä) ja minä tahtoisin saada toisen takeista pitokuntoon PIAN!

Liian myöhään valmistunut

Tämä bolero valmistui jo yli kuukausi sitten. Muutama päivä jälkeen kaverin valmistujaisten, jolloin olin suunnitellut tähän pukeutuvani. Taisi bolero ottaa mallia kaveristani, joka myös valmistui suunniteltua myöhemmin ;).

Ohje: Raisan Blogin bambubolero

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 4,0 ja 3,5 mm

Kiinnityksenä kuvauksissa käytin naulaa, koska en hyvistä suunnitelmista huolimatta ole vielä saanut aikaiseksi tehdä neulesolkea (vai mikä ikinä sen nimi nyt onkaan). Ja en siis tehnyt kiinnitystä varten nauhoja, kuten ohjeessa neuvottiin, vaan tein kappaleen hiukan pidemmäksi, jotta etuhelmat ylsivät limittäin.

Seuraavalla kerralla ylhäältä alas neuloessa osaan varautua liian kapeitten hihojen varalta - toivottavasti. Tästä tuli siis juuri sopiva - nimittäin hiukan kapeampikätiselle..

Itse asiassa olen tällä hetkellä neulomassa SandnesGarnin Alpakka-langasta neuletakkia ylhäältä alas (ilman ohjetta) ja tämän boleron tekeminen ennen sitä antoi hiukan näkemystä tekniikkaan, jota en aiemmin (siis ennen tätä boleroa) ole kokeillut. Suuret on odotukset tälle uudelle ikuisuusprojektille ja pelko langan loppumisesta kesken on jo viiden sentin neulomisen jälkeen suuri!

Taaperoikään ehtinyt peitto

Tämä ei ihan vastasyntynyt vauvanpeitto ole, mutta päätin sen kuitenkin esitellä, kun se edelleen jossain muodossa käytössä on, vaikka vauva on kasvanut jo isoksi pojaksi. Aloitin tämän neulomisen, kun Poikaviikari oli vastasyntynyt ja neuloin pari kuukautta silloin tällöin vauvanhoidon ja kotiaskareiden lomassa. Tarkoitus oli ommella flanellia tms. nurjalle puolelle, mutta se sitten jäi, kun peitto otettiin vaunu-pulkka-ratas-käyttöön heti, kun viimeinen langanpää oli päätelty. Ehkä kerkeän sen flanellin ommella ennen seuraavan vauvan tuloa (ja ei, ei ole vielä seuraavaa tulossa).

Ohje: SK 4/2006, malli 13 mukaillen

Lanka: Novita 7 veljestä, eri värejä

Puikot: Kaksi sukkapuikkoa nro 3

Koko: 80*72 cm

Kuvauksissa yritin käyttää mallina vauvaa, jolle tämä alunperin neulottiin, mutta pikkuherra tahtoi mieluummin katsella kameraa hiukan lähempää, joten otettiin malliksi rakas nalle ja Poikaviikari auttoi kuvaamisessa (voitte kuvitella, miten suuri osa kuvista oli jollain tapaa tärähtäneitä tai vinksahtaneita - tämäkin).