Kirstit värkkäilee

Angiinaa sairastaessani ehdin katsomaan telkkarista mitä kummallisempia ohjelmia. Yksi niistä oli suomennettuna "Kirstien värkkäilyt" (Kirstie's Handmade Britain). (Suomenkielisen nimen perusteella ajattelin, että siinä esiintyy useampi Kirsti, jotka värkkäilee jotain. Totuuden valjettua tämä suomenkielinen nimi on edelleen hankala ajatella ilman tuota ensivaikutelmaa.) Kirstien kokeilemat liivatelehtikukat jäivät mieleen kummittelemaan ja kun minulle tarjoutui tilaisuus askarrella työkaverin 60-vuotisonnittelukortti (okei, innosta hihkuen tyrkytin itseni tähän hommaan), kaivoin liivatelehti-idean mielen perukoilta käytäntöön.

Idea yksinkertaisuudessaan on siis kastaa metallilangasta muotoiltuja kappaleita elintarvikevärillä värjätyssä sulassa liivatteessa niin, että muodostuu kalvo (kuten saippuakuplia puhaltaessa). Kuivuessaan kalvosta tulee melko kestävä ja kappaleita voi jopa vielä taivutella niiden kuivuttua.

Onnistuin tosin taas möhlimään ensimmäisen satsin. Liotin liivatelehden kuumaan vesitilkkaan aivan kuin leipoessa, värjäsin elintarvikevärillä ja aloin hommiin. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan ehjiä kalvoja, vaikka vaikeaa se oli. Pettymys oli suuri, kun kalvot kuivuttuaan repeilivät metallilankojen reunoista ja käpertyivät rullalle. Pakko oli etsiä netistä Kirstien ohjeet, jolloin selvisi, että liivate sulatetaan kuumassa vesihauteessa ja metallilangat dippaillaan ihan siis pelkässä liivatteessa. Ja kas, kalvot muodostuivat paljon helpommin, ne olivat paksumpia ja kestävämpiä ja ainoastaan yksi useasta kymmenestä kastamastani kappaleesta oli irronnut metallilangasta kuivuessaan (ensimmäisessä satsissa ainoastaan yksi noin kahdestakymmenestä terälehdestä säilyi ehjänä!!).

Kortin kuvaaminen oli hankalaa tähän aikaan vuodesta. Varsinkin, kun sain tämän taas valmiiksi viimeisenä mahdollisena iltana, jolloin auringonlaskustakin oli kulunut jo useampi tunti. Valitettavasti kuvasta kuitenkin erottuu kuumaliimamällit ihan yhtä hyvin kuin oikeastakin kortista. Voikohan tuota kuumaliimausta koskaan oppia tekemään siististi..?

Tukikeppejä ja perusyllätyksiä

Esikoululaisilla alkoi hiihto- ja luistelukausi tällä viikolla. Kuten tyyliimme kuuluu (valitettavasti), huomattiin monojen ja muiden hiihtimien olevan liian pieniä vasta edellisellä viikolla ja suksiostoksille selviydyttiin kaksi päivää ennen h-hetkeä. Monoja kaupassa soviteltaessa älysin, että Poikaviikarilta uupuu sopivat villasukat, jotein anoin perheeltä luvan runsaaseen neulomisaikaan ja tikuttelin perussukat peruslangasta lauantain ja sunnuntain aikana (ihan supernopeasti siis minun ollessa kyseessä). Asiaa saattoi hiukan auttaa angiina, joka piti minut poissa keittiöhommista ja enimmistä lasten kanssa touhuiluista tartuttamivaaran vuoksi.

Tyypilliseen tapaani en onnistunut välttämään katastrofaalisia tilanteita edes perussukkien neulomisessa. Lanka oli peruja kolmen vuoden takaisesta vauvanpeittoprojektista (aloitin OpArt-peittoa, värit eivät sopineetkaan yhteen, joten jätin sen kesken ja virkkasin tämän). Nyt purin OpArtista sinistä lankaa ja korkkasin lisäksi aloittamattoman kerän, jotta sain neulottua kaksi sukkaa yhtä aikaa. Tietenkään en alkanut oikomaan juuri purettua lankaa, joten toisen sukan varsi on hieman omalaatuisen näköinen. Lisäksi huomasin ennen kantapäätä toisesta kerästä pilkottavan parikymmentä langanpäätä!! Hetkessä mieleen vilahti tilannekuvia vuosien takaa, kun olin unohtanut sakset sohvan käsinojalle ja Poikaviikari ne löydettyään hieman testasi, miten sakset uppoaa lankakerään...

Onnistuin siis tekemään yhtä aikaa kaksi sukkaa, joista toinen on siisti ja toisessa on ruma varsi ja kymmenen solmua. Mutta sopivat ne on joka tapauksessa ja ajavat asiansa. Ainiin, ja unohdin neuloa varren joustimen jälkeen muutaman kerroksen sileää ennen kantapäätä, mutta haitanneeko tuo.

(Kuva napattu luistelureissun lähtötohinoissa.)

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Novita Nalle Aloe Vera

Puikot: 3,0 mm

Ainiin, ja ne tukikepit, joista otsikossa mainitsen vaativat ehkä pienen selityksen. Kun oltiin lähdössä suksiostoksille, Poikaviikari kyseli innoissaan: "Ai siis saanko minä ihan ne tukikepitkin?". Kyllä taas hampaita nauratti!

Häkälöylyihin

Mies tilasi työkaverinsa tupaantuliaislahjaksi laudeliinan. Koska hän viettää nyt, opintonsa juuri päättäneenä, leppoisia (hmm..) päiviä kotona lasten kanssa, kävi hän myös itse kangasostoksilla pesueen kanssa minun raataessa töissä. Kangaskaupan myyjien suhtautuminen miehiin ja rautakaupan myyjien suhtautuminen naisiin lienevät melkolailla samansuuntaisia. Ensimmäisessä liikkeessä naismyyjä oli ollut lievästi sanottuna ynseä, toisessa liikkeessä miesmyyjästä eivät olleet meinanneet päästä eroon, kun juttua oli riittänyt ovenrakoon saakka ;). Voin kuvitella sen miesmyyjän tunteen, kun kuukausikaupalla asiakkaina käy aina vain naisia, ja sitten viimein kauppaan erehtyy pahaa aavistamaton mies, jolle voi purkaa kaikki patoumansa!

Ohje: Lyötiin Miehen kanssa päät yhteen

Kankaat: Pellavaa

Kortin materiaalit: Kaappien kätköistä

Kuva on otettu meidän saunassa. Lahjottavien saunan väritys on mustavalkoinen, jonka mukaan laudeliinan väritkin on valittu.

Lahja oli ollut tykätty (itse en valitettavasti päässyt osallistumaan juhlintaan). Olivat vain uhkailleet laittaa laudeliinan verhoksi ikkunaan, kun on kuulemma liian hieno pyllyn alle ;).

Vauvojen joulukinkut

Tänä vuonna ollaan saatu iloita kahdesta uudesta suvun jäsenestä ja samalla tätiyteni on tuplaantunut (liekö tätimäisyys tuplaantunut samalla?). Joulun alla tätä tätiä alkoi kuitenkin huolettaa pienten sukulaisten osuus joulupöydän antimista. Voisiko käydä niin traagisesti, että pienimmät joulun juhlijat saisivat maistella jouluruokia ainoastaan äidinmaidon kautta?!? Pakkohan tilanteeseen oli puuttua, joten kahdelle pienimmälle täditettävälle pukinkonttiin päätyivät nämä heidän ikiomat joulukinkut:

Ohje: Suuri Käsityö 11-12/2012, malli 27

Kankaat: Kaappien kätköistä

Silmien lanka: Novita Tico tico virkaatu 2,5 mm:n koukulla

Täyte: Vanua

Possujen sisälle halusin laittaa kulkusen houkuttelemaan leikkeihin. Ainoa asia, joka näitä possuja varten piti käydä ostamassa, oli kaksi kappaletta SUKLAAMUNIA! Tarvitsin siis kulkusille jonkinlaiset rasiat, koska eiväthän ne kilisisi pelkästään vanun sisälle tungettuna (näin ainakin pienessä mielessäni pähkäilin) ja ensimmäinen asia, joka mieleen tuli, oli sellainen Kinder-munan sisällä oleva yllätysrasia. Onneksi Kinder-munia löytyy kaupoista ympäri vuoden :).

Omat lapset ihastuivat possuihin (varsinkin Tytöntyllerö, joka olisi halunnut kantaa puolivalmista possua kainalossaan ihan joka paikkaan) ja he osallistuivat valmistukseenkin mm. valitsemalla, minkä värisestä kankaasta mikäkin osa tehtäisiin sekä tietenkin syömällä ne suklaamunat ;).

Joulun lahjontaa, osa 2

Olen näköjään mestari tässä, että aloitan jonkun neuleen jollekin tietylle ihmiselle ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella. Nämä kämmekkäät aloitin neulomaan Miehelle pilkki-istuntoihin, mutta parin sovituskerran perusteella kävi selväksi, että suunnitelmia on hiottava. Langan täytyisi Miestä varten olla varmaan 100 % muovia, ettei kutittaisi ja toisekseen ranneosa ei kuulemma saisi mennä juurikaan ranteen päälle.. Jospa minä vielä ennen eläkeikää onnistuisin neulomaan hänelle sellaiset käsiosat, jotka vastaavat näitä hurjia vaatimuksia ;).

Halusin kuitenkin neuloa tämän mallin loppuun, vaikka herkän ihon reagointi huomattiin jo varsin varhaisessa vaiheessa (olen tainnut saada tarpeekseni purkamisesta), joten päätettiin, että appiukkokin tulee saamaan pehmeän joulupaketin. Toivottavasti hän keksii käyttöä tällaiselle asusteelle (en ole ihan varma osaisinko itse käyttää kämmekkäitä)!

Ohje: Straightforward Mitts by Simone Draeger (Ravelry)

Lanka: Cascade Yarns Heritage

Puikot: 3,0 mm

Mysteerilahja

Syksyllä meille Kalakukkoneulojille tarjoutui upea tilaisuus osallistua mysteerisukan neulontaan, kun kanssakukkoilija suunnitteli mysteerineuleeksi sopivan sukkamallin. Otin haasteen vastaan avoimin mielin ja kohtasinkin monta itselle uutta, mukavaa, asiaa. Tämä oli ensimmäinen mysteerineule, johon osallistuin, ensimmäiset sukat magic loopilla, kaksi sukkaa yhtä aikaa, ensimmäiset kärjestä aloitetut sukat (jos erästä muutaman vuoden takaista kantapäähän tyssännyttä yritelmää ei oteta lukuun) sekä ensimmäinen ompelemalla päätelty neuletyö! Suuri kiitos upealle suunnittelijalle kaikesta tästä uuteen tutustuttamisesta!

Ohje: Arkadian Ulla by Tiina Kuu (Ravelry)

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 3,5 mm

Aloitin neulomisen ajatuksena tehdä itselle sukat, mutta pian huomasin koon olevan hieman reilu omaan jalkaani, joten jatkoin neulomista purkamatta ajatuksissa lähinnä anoppi ja joulu. Ja sinnehän nämä sitten lopulta päätyivät - anopin joululahjaksi. Käytiin jo toteamassa, että sopivat olivat ja todistettavasti siis ainakin kerran jo käytettykin ;).

PS: Kuvat on ennen joulua otettu Miehen sulosäärissä ;). Pakotin hänet vetämään jalkoihinsa minun sukkahousut (okei, polviin saakka ne vain nousivat) ja poseeraamaan niin, että jalat näyttäisivät naisellisemmilta. Ei tainnut ihan onnistua, mutta minulla oli valtavan hauskaa! Ihme, että sain siltä nauramiselta näinkin vähän tärähtäneitä kuvia aikaan ;).

Tylsän värinen pipo

Vihdoin hiukan muutosta viimeaikaiseen värimaailmaan. Suunnitelmissa oli pipo Poikaviikarille. Poika halusi sinisen, minä olisin valinnut tyylikkään harmaan. Päädyin yksin lankaostoksille, enkä kehdannut olla niin julma, että olisin ostanut harmaata (ja pelkona oli myös turha työ, jos pipo olisi jäänyt värin takia pitämättä), joten tein ikäänkuin kompromissin ja ostin äidinkin mieleen olevaa sinistä. Olin varsin tyytyväinen ostokseeni, kunnes esittelin langan Poikaviikarille. Kuulemma muuten ihan hyvä, mutta valmista pipoa ei sitten voisi eskarissa pitää, kun on sinne liian tylsän värinen..

Hienoisen pettymyksen siivittämänä kuitenkin neuloin pipon tästä tylsästä langasta. Kaikeksi onneksi Poikaviikari oli tänä aikana unohtanut värin olevan tylsä ja on uudesta pipostaan oikein ylpeä ;)!

Ohje: Brimster by Vickie Howell (Ravelry)

Lanka: Hjertegarn Palino (100% merinovillaa)

Puikot: 4 mm

Lipan kovike: Purettu vanhasta lippalakista ja leikattu uuteen muotoon

Pieni miinus langalle, kun pipo on lörpähtänyt jo parin päivän käytössä. Tosin en tiedä, millaisessa käytössä se on eskapäivän aikana ollut. Kyyti taitaa välillä olla melko hurjaakin!

Deja vu

Minä lupaan: Tämä on viimeinen (tai ainakin toiseksi viimeinen..) tästä samasta lankakerästä valmistunut projekti! Lankaa jäi niin vähän, että korkeintaan pienet lapaset saan siitä enää tehtyä. Tämä sukkamalli tästä samasta langasta on tässä blogissa jo kerran nähty. Tytöntyllerön viime talvena esitellyt sukat ovat pienempi versio samasta mallista. Nyt loin saman määrän silmukoita, mutta neuloin korkeussuunnassa enemmän mallikertoja sekä varteen että jalkaterään.

Ohje: Mini Micro no purl Monkeys by Janine Steingasser (Ravelry)

Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor

Puikot: 2,5 mm

Sukat, joissa varpaat paleltuu

Jo pidemmän aikaa olin katsellut joogasukkien malleja Ravelryssä. Nyt natsasi malli ja lankakin löytyi kaappien kätköistä.

Tai siis, langan olisi pitänyt löytyä, kun oltiin lähdössä perheen kanssa lomareissulle, jolta oli odotettavissa paljon autossa istumista sekä nukkuvien lasten kuuntelemista iltaisin hotellihuoneessa ja laivan hytissä. Luulin tietäväni langan olinpaikan, mutta pettyneenä jouduin istumaan auton penkille tyhjin käsin. Harmittelin autoon istuutuessani siihen malliin, että Mieskin palasi vielä ennen lomastarttia sisälle lankakerää etsimään (olin eleestä kyllä otettu, mutta en tainnut hetkeäkään uskoa hänen onnistumiseensa ;). Useamman minuutin autossa odotettuani menin sisälle tarkistamaan tilanteen ja löysin Miehen lankasäkkien ja pussukoiden seasta epäuskoisena: "Tiiätkö sää, miten paljo sulla on lankaa?!?". "Tiedän, mutta sinä et tainnu tietää.."

Tilanne oli niin koominen, että harmistus sen tietyn langan löytymisestä unohtui. Lomareissu meni ilman käsitöitä ja itse asiassa hotelli- ja hyttineulomiset olis ihan haaveeksi jääneetkin: Minä taisin simahtaa lähes joka ilta ennen lapsia!

Ja se lanka: se löytyi heti kotiin palattuamme pussukasta, johon varmasti olin kurkannut suuretsintöjä suorittaessamme! Olisi ehkä syytä järjestää omaisuutensa jotenkin paremmin kuin säkkeihin ja pusseihin...

Ohje: Yoga Teacher's Yoga Socks (Ravelry)

Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Varressa enemmän ja jalkaterässä vähemmän mallikertoja kuin ohjeessa.

(Kuvat otettu terassilla "joogaa lapsen kanssa"-hetkestä.)

Kyllä ensi talvena kelpaa joogatunnilla vetää nämä sukat jalkaan, kun jalkoja paleltaa, mutta pitoja tarvitaan!

Ristiäislahja

Kummitytöstä tuli isosisko ja pienelle vauvalle piti keksiä jotain ristiäislahjaa. Olin suunnittelusta aivan innoissani ja kerrankin sain koko suunnitelman toteutettua kokonaisuudessaan (joten mitään tehdastekoista ei tarvinnut lisätä pakettiin)!

Unisieppari

"Pujotan nauhaan helmiä.

Helmiä toivosta, helmiä uskosta,

helmiä rakkaudesta, helmiä ystävyydestä.

Pujotan nauhaan helmiä.

Nauhan sidon kehyksiin.

Solmuilla toivon, solmuilla uskon,

solmuilla rakkauden, solmuilla ystävyyden.

Nauhan sidon kehyksiin.

Nauhasta tulee verkko.

Verkkoon asumaan

asetan pienen hengen.

Sinua suojelemaan

unilta, jotka sinua satuttaisivat.

Sinua rakastamaan ja antamaan

unet kauniit, hentoiset."

Materiaalit: Tiimarista, Motonetistä ja kaappien kätköistä

Virkattu vauvan villapeitto

Ohje: Mallikerta kirjasta Mikkola, Annukka. Käsityön pikkujättiläinen 2006, malli Kuulas.

Koukku: 4 mm

Lanka: Adriafil Primula (100% merinovillaa)

Pupu kuvausrekvisiittaa ;)

Kortti

Materiaalit: Tiimarista ja kaappien kätköistä

Nämä käärin sellofaaniin ja sidoin paketin fuksianpunaisella leveällä silkkinauhalla. Saatte tyytyä pelkkään mielikuvaan kokonaisuudesta, sillä taitoni eivät riittäneet saamaan sellofaanin läpi edustuskelpoista kuvaa paketista ;).