Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista...

Lauantaina juhli Miehen kaveri valmistumistaan maalariksi. Kun kaupoista ei sopivaa lahjaa löytynyt, piti Miehen alkaa askarrella mun kanssa. Kortti on siis minun kätten jälkeä, snapsilasilasta taasen Miehen tuotoksia.

Idea snapsilasitarjottimeen lähti muutaman vuoden takaisesta lahjasta Miehen isälle. Hän on muurari, ja kultasepän liikkestä löytyi muurauslastaan toteutettu snapsilasitarjotin. Maalarille vastaavaa ei löytynyt valmiina, joten Mies osti lastan, kaiversi siihen sopivat kolot valmiina ostetuille laseille ja maalasi kultamaalilla.

Minä toteutin itseäni näpertämällä pienoismallit maalarinteippirullasta ja maalaustelasta. Korttia koristaa myös Tikkurilan Kaunis Koti -värilastu, jonka kahta reunaa kiertävät paperisuikaleet ovat kuvastavinaan maalarinteippiä.

Harmillisen huono kuva, mutta (kuten tavallista) kortti oli valmis puoli tuntia ennen lähtöä, ja sen jälkeen oli vielä meikattava yms., joten aikaa kuvausjärjestelyille ei liiemmin ollut. *seliseli*

Parastaikaa

Poikaviikari sai uudet villasukat lämmittämään varpaita kumpareitten sisällä. (Alempi kuva kuvastaa pienten jalkojen kuvaamisen haasteellisuutta ;) ).

Malli: ei ole

Lanka: Novita Wool

Sukkapuikot: 3 mm

Malli on ihan perustavis, jonka olen viime talvisissa sukissa hyväksi kokenut. 3 oikeen 1 nurin -joustinta, joka jatkuu jalkapöydän päälle, kaiken kruunaa tiimalasikantapää.

Tänään: opparia, työnhakua, piilosanan vihjeen pohdintaa, turvatarkastus (minä piippasin!), uusi ajokortti, kahvia, piilosanan vihjeen ratkaiseminen (otsikko viittaa tähän), heppaleikkejä, pari kyyneltä Sairaala-sarjan parissa, pyhäruokaa torstaina, pallomaha.

Ikuisuusprojektin raastava loppu

Miehelle tekemäni housut osoittautuivat liian pieniksi kohdehenkilölleen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Virhearviosta johtuen järjettömällä innostuksella aloitettu farkkuprojekti meinasi kuihtua vallan kokonaan kasaan. Farkun raakileet makasivat kaapissa pari kuukautta hautautuen koko ajan alemmas uusien kangas- ja lankapussukoiden alle. Viikko sitten kaivoin kaappia, farkut osuivat käteen ja pääsivät jälleen paininjalan kanssa läheisiin tekemisiin. Myös raastinrauta otti hieman matsia farkkujen kanssa.

Malli: SK 8/2006, malli 7

Kangas: Eurokankaan palalaarista jälleen

Mallina kuvissa Miehen isä, joka on rakennusprojektimme aikana laihtunut sopiviin mittoihin näitä housuja ajatellen. Lahjoitin housut hänelle, vaikka eivät ehkä ihan tyylisensä olekaan (kulutuksineen kaikkineen). Jos vaikka kalastusreissuille...

Tänään oli jälleen mukava lomapäivä, sillä vietettiin aikaa koko perheen voimin. Tähän päivään mahtui mopoja, kylmää ilmaa, lämmintä makkaraa, pillimehuja, lisää mopoja, siililapaset, pallon heittoa koiralle, kaksinkerroin naurua, hassuttelua, matkimista, vesisadetta...

Lomailijat

Malli: Raitajakku, SK 9/2007, malli 3

Kangas: Ohut trikoo Eurokankaan palalaarista

Malli: Myssy Dropsilta

Lanka: Novita Pop

Puikot: 6 mm:n sukkapuikot

Ollaan oltu syyslomalla Poikaviikarin kanssa. Lomaan on kuulunut leipomista, keksejä, vesisadetta, kauniita päiviä, satoja kauniita ruskan sävyttämiä lehtiä Poikaviikarin ojentamana, piirtämistä (enimmäkseen ei paperiin..), käsitöitä (ikuisuusprojekti-farkut edistyy), pieleen menneitä ideoita, purkamista, siivousta ja tänään koko perheen yhdessä oloa.

Käytiin rakennuksella katsomassa, miten taas on pinnat vaihtaneet väriä ja sitten isossa kaupassa koko perheen voimin. Rakennukselta siis nuo kuvat (eihän meillä kotona noin siistiä ole ;) ).

PS. Mulla on kaulassa Poikaviikarin tekemä äitienpäivälahja viime keväältä - ihana!

Siili-van-tuu-trii-ppuu kyltissä

Siilit veivät minut tutkimusretkelle lähilammen rannalle. Sieltä löytyi mm. "KAAPELI"-kyltti...

...sekä kivi, joka ei selvästikään ollut vierinyt vähään aikaan...

Malli: Silmukkamäärää ja suhteita otettu Virkun blogista

Lanka: Tee Tee Alpakka

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 2 vee

Aloitin Virkun mallin mukaan tekemään itselleni lapasia, mutta kesken kaiken iski tarve Poikaviikarin lapasiin, joten lapasten (ja kaiken muun keskeneräisen) välipalatyönä virkkasin pojalle uudet vanttuut. Käytin siis koko vanttuissa suuaukkoa lukuunottamatta kohopylväitä, jotka olivat mulle uusi tuttavuus. Niiden ansiosta lapasista tuli vanttuut (jotka on mun mielikuvan mukaan paksummat kuin lapaset). Ja nyt mulla rallattaa koko ajan päässä "vanttuut riippuu naulassa..."

Koristetta mietin monta päivää. Kokeilin eri juttuja - virkkaamalla mopoa, autoa, kirjomalla samoja - eikä mikään tuntunut onnistuvan! Lopulta hahmottelin paperille siilin ja yritin kirjoa mallin mukaan. Erilaisethan niistä tuli, mutta nyt en jaksa enää purkaa...

Lisää tähtiä tähtisilmälle

Raitapaidan uusintayritys. Vielä ei ole tietoa, onko tulos parempi kuin edellisellä kerralla - aamu jännittää jo ;). Päätin tuhota edellisen paidantekeleen (kaula-aukon korjaaminen sopivaksi tuntui liian ikävältä ajanviettotavalta) ja leikkasin siitä vapaalla kädellä tähden koristamaan uusintapaidan rintaa.

Malli: Muokattu SK 11-12/2006, malli 4B

(jos joku tarkistaa, niin joo, yöpaita se on ;)

Koko: 100 cm

Kangas: Sama Eurokankaan raitatrikoo kuin edellä

Kuvausrekviisitaksi oli ihan pakko ottaa viirivehkasta kukka, kun niitä tuntuu nyt riittävän. Ja kukan lehti peittää sopivasti rumat ompeleet tuolta kaula-aukon nurjalta puolelta =).

Käytiin tänään rakennuksella katselemassa, kuinka koti edistyy. Sisällä oli mukavan lämmintä (olivat uunia lämmittäneet), ulkona hampaat kalisi ja puut taipuivat syystuulen edessä. Onneksi oli Poikaviikarilla uusi (jo hiukan nukkaantunut) Shedir lämmittämässä korvia! Itselle pitäis jonkinlainen päänlämmittäjä vielä tehdä ennen tositalvea.

"Eimamu"

Huoh, vastoinkäymiset käsitöiden saralla tuntuu aina yhtä ikävältä. Ja korjaustoimet aina yhtä vastenmielisiltä. Eilisillan väkersin Poikaviikarin nukahdettua raitapaitaa pojalle (ilman kunnon kaavoja). Sain valmiiksi ja menin nukkumaan. Aamulla vessassa ollessani kerroin pojalle, mitä illalla tein ja neuvoin hakemaan uuden paitansa 0mpelukoneen päältä. Poika teki työtä käskettyä ja juoksi ihan hirmu innoissaan takas vessaan paitaa heiluttaen ja silmät pyöreenä huuteli "paita, paita!". Olin tietenkin hirmu otettu moisesta innostuksesta, mutta annas olla, kun alettiin uutta paitaa sovittamaan... Pääaukosta oli tullut niin pieni, ettei mahtunut kaikkien kikkaroiden ylitse! Poikaviikari siihen totesi "Eimamu" (suom. Ei mahu).

Illalla halusin nähdä, olinko onnistunut kaavojen muokkauksessa pääaukkoa lukuunottamatta millään lailla ja leikkasin kahden sentin viillon kaula-aukkoon. Paita mahtui ja oli sopiva (siis jos ei katso sitä kaula-aukon viilto)! Nyt pitäis vaan jollain lailla motivoida itsensä tekemään tarvittavat muutokset kaula-aukkoon.

Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17

Kangas: Trikoo Eurokankaasta

Tähtipää

Eilen illalla valmistui tämä palmikonvääntelypipo. Kun olin neulonut neljä senttiä, muistin, että neuloin myös viime syksynä pojalle myssyn samasta langasta ja se nukkaantui jo eka käytössä! Päätin kuitenkin olla välittämättä asiasta - olen nähkääs kyllästynyt ainaiseen purkamiseen. Samaisesta kyllästymisestä johtuen voitte bongata virheen mallikuviossa. Taidokkaasti onnistuin hyppäämään mallikartassa parin rivin yli ennen kuin kuvio oli vielä ihan hallussa.

Malli: Shedir by Jenna Wilson

Lanka: Regia Silk 4-ply

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot sekä

palmikkopuikon virkaa toimittanut coctailtikku

Poikaviikari sai pipon aamulla hoitoon lähtiessä päähänsä ja sanoi sen olevan "i-na-na" (kröhöm, ehkä äiti ihan pikkasen johdatteli...). Sai pipo ensimmäisenä elinpäivänään myös kehuja, joita en ainakaan myönnä johdatelleeni.

Huomatkaa alemman kuvan lapaset, jotka on viime talvena samasta langasta neulottu. Poikaviikarin ekat peukalolliset lapaset, jotka alkaa jo käydä pieneksi.

Kuvaukset suoritettiin rakennuksella. Kuvaushetkeen mahtui kameran väliaikainen hukkuminen, aurinkoa, naurua, mopon pärinää, käsi kädessä juoksua hiekkatiellä, kivillä kiipeilyä, puolukoiden maistelua, kodin valmistumisen ääniä...

Kahvitellen ranteet kipeiksi

Sain äidiltä kesällä pussillisen mummon vanhoja villa(?)lankoja. Langan merkistä tai koostumuksesta ei ole mitään tietoa. Kerällä olivat, muovit päällä ja muovissa oli tarra, jossa luki "kaffe braun". Langoista tuli ensimmäisenä mieleen kassi, ja kun siskon syntymäpäivä alkoi lähestyä, piti laittaa koukku viuhtomaan.

Malli: ei ole

Lanka: todennäköisesti jostain 15 vuoden takaa, 4 kerää

Koukku: 3,5 mm

Vuorikangas: Huutonetin kautta jotain puuvillasekoitetta

Helmet: Askartelukulmasta

Koko: noin 25cm * 20cm * 3,5cm

Kassi valmistui synttäreitä edeltävänä iltana kymmenen aikaan (tavoilleni uskollisena..) ja synttäriaamuna kävin vielä ostamassa täytettä kassiin. Lanka oli melko paksua ja jäykkää, joten kassi sai mukavan ryhdikkään ilmeen. Langan jäykkyydestä johtuen sain ranteet kipeäksi virkkaamisesta, joten etenin vain pari riviä kerrallaan ja työ vei kokonaisuudessaan pari viikkoa aikaa.

Synttärit oli kivat! Lentopalloa, lentokoneita, ulkoilmaa, mökkitunnelmaa, savun tuoksua, hyvää syötävää ja kahvit lämmittämään kylmää nenänpäätä.

Hääjuhlan jälkimainingeissa

Oli vielä aivan pakko ihan samalle päivää tulla esittelemään nämä jo aiemmin mainitut juhlapuvut (minun ja Poikaviikarin).

Mekon malli: Moda 2/2008, malli 2

Kangas: Savon Palasta (taftia?) sekä helmarypyt organzaa Eurokankaasta

Yläkappaletta pidensin hieman, kun lakanakankaasta tehty "koevedos" antoi siihen aihetta. (Koskaan ennen en ole mitään koeompeluita eri kankaasta tehnyt, onneksi nyt tein...) Tämän mekon myötä tajusin myös piilovetoketjun idean, kun ohjeessa oli erikseen mainittu, että ommellessa paina hammastus kangasta vasten. Enhän minä ennen ollut tajunnut, että se hammastus liikkuu ja ompeleen saa sillä tavalla ihan sinne juureen.

Sitten pojan pukuun:

Liivin ja housujen mallit: SK 10/2006, mallit 16 ja 18

Kangas: Ohut vakosametti Savon Palasta ja vuorikangas liivissä

Poikaviikari oli mukana ostamassa tarvikkeita näihin vaatteisiin ja sai itse valita napit liiviin ja housuihin (parista vaihtoehdosta). Napeissa on lentokoneen kuva (valitettavasti Miehen otoksissa ei yhtään lähikuvaa), joten housuissa olevaan taskuun halusin myös lentokoneen kuvan ja ompelukoneella sen surautin Miehen piirustuksen mukaan. Taskustakaan ei lähikuvaa ollut, joten joudutte tyytymään rakeiseen ja sumuiseen lähennettyyn kuvaan - sorry!

Häät olivat ihanat, ruoka hyvää ja Poikaviikarilla leikkikavereita (hän juoksikin sitten koko päivän...). Päivän saldona korkkarijuoksusta kipeät jalat, paljon kehuja molempien asuista (erityisesti Poikaviikarin) sekä yksi pieni auton pakoputkeen työnnetty käsi, jonka mummon kanssa kävivät pesemässä.