300 kuvan pyörähdys

Tämän sain valmiiksi asti viikko sitten. Kuvaushommat ei vaan nykyisellään ole kovin helppoja, kun Mies viettää ainakin kaiken valoisan ajan rakennuksella (onneksi pian jo muutetaan!). Siellä siis eilen pyörähdin kameran kanssa ennen kypsyysnäytteeseen menoa ja kamerassa oli pyörähdyksen jälkeen 300 kuvaa! Kuvia selatessa vain huomasin, ettei määrä korvaa laatua.

Ohje: Cavern Cardigan

Lanka: Sandnes alpakka

Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröt

Solki: Nappi ja nauhasta

Ylitin taannoisen ongelman pingotuksen kanssa neulaamalla takin raakasti kaksinkerroin alustalle. Sivuihin tuli pienet taitokset, jotka kyllä ovat jo tasoittuneet käytössä. Tykkään tästä kovasti! Alpakka on niin ihanan pehmeää ja laskeutuvaa. Ja lämmintä! Onneksi en tehnyt pitkiä hihoja! Ensimmäinen neuletakki, johon olen niin tyytyväinen, että pääsee ihan tosikäyttöön.

Jacques Cousteau vs. Sam Dingle

Pari viikkoa sitten Miehellä oli nimipäivä, joten edellisenä päivänä aloitin Jacques Cousteau -pipon Typyn ohjeella. Pipo valmistui nimipäivän iltana (eli jälleen kerran viime hetkellä). Tänään sain vihdoin kuvia piposta, ja kuvista huomaa, että kovaan käyttöön on pipo päässyt. Oli niin likainen jo, että puistelut ja tomutukset ei meinanneet mitään!

Ohje: Typyn Jacques Cousteau -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3,5 mm pyörö ja sukkapuikot

Tein naisen koolla, vaikka Miehellä ei mikään pieni aivojen suoja ole. Silti pipo on kuulemma jo vähän liian löysä. Täytyy katsoa, mitä se pesukoneesta sanois. Ainiin, neuloessa kauhistelin päälaelle muodostuvaa Sam Dingle -huippua, mutta ei sitä näköjään käytössä olekaan - onneksi!

Poikaviikarin 2-vee-synttärit meni hyvin lukuunottamatta eteisen mattoa, joka joutui pesuun synttäriaamuna joutuessaan pienen chihuahuan miinoituksen uhriksi. Mainitsemisen arvoista on myös appiukon synttärivaatteet: Mun tekemät farkut oli kelvannut muuallekin kuin kalastukseen ;)!

Hätähuuto!

Tarvitsen apua! Sain Cavern Cardiganin neulottua, edessä vielä viimeistelyt. Miten kummassa tuon yhtenä kappaleena neulotun takin saa siististi pingotettua? Mahdoton tehtäväkö?

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun koulu on vienyt aikaa ja ikuisuusprojektit etenevät niin hitaasti. Lisäksi tähän aikaan vuodesta on niitä tontun apurin töitä, joista ette ennen joulua tule mitään kuulemaan.

Meillä on ensi viikolla 2-vuotissynttäribileet. Aivan uskomatonta, että meidän vauva on jo niin iso poika. Tässä vielä kuva kahden vuoden takaa.

Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista...

Lauantaina juhli Miehen kaveri valmistumistaan maalariksi. Kun kaupoista ei sopivaa lahjaa löytynyt, piti Miehen alkaa askarrella mun kanssa. Kortti on siis minun kätten jälkeä, snapsilasilasta taasen Miehen tuotoksia.

Idea snapsilasitarjottimeen lähti muutaman vuoden takaisesta lahjasta Miehen isälle. Hän on muurari, ja kultasepän liikkestä löytyi muurauslastaan toteutettu snapsilasitarjotin. Maalarille vastaavaa ei löytynyt valmiina, joten Mies osti lastan, kaiversi siihen sopivat kolot valmiina ostetuille laseille ja maalasi kultamaalilla.

Minä toteutin itseäni näpertämällä pienoismallit maalarinteippirullasta ja maalaustelasta. Korttia koristaa myös Tikkurilan Kaunis Koti -värilastu, jonka kahta reunaa kiertävät paperisuikaleet ovat kuvastavinaan maalarinteippiä.

Harmillisen huono kuva, mutta (kuten tavallista) kortti oli valmis puoli tuntia ennen lähtöä, ja sen jälkeen oli vielä meikattava yms., joten aikaa kuvausjärjestelyille ei liiemmin ollut. *seliseli*

Parastaikaa

Poikaviikari sai uudet villasukat lämmittämään varpaita kumpareitten sisällä. (Alempi kuva kuvastaa pienten jalkojen kuvaamisen haasteellisuutta ;) ).

Malli: ei ole

Lanka: Novita Wool

Sukkapuikot: 3 mm

Malli on ihan perustavis, jonka olen viime talvisissa sukissa hyväksi kokenut. 3 oikeen 1 nurin -joustinta, joka jatkuu jalkapöydän päälle, kaiken kruunaa tiimalasikantapää.

Tänään: opparia, työnhakua, piilosanan vihjeen pohdintaa, turvatarkastus (minä piippasin!), uusi ajokortti, kahvia, piilosanan vihjeen ratkaiseminen (otsikko viittaa tähän), heppaleikkejä, pari kyyneltä Sairaala-sarjan parissa, pyhäruokaa torstaina, pallomaha.

Ikuisuusprojektin raastava loppu

Miehelle tekemäni housut osoittautuivat liian pieniksi kohdehenkilölleen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Virhearviosta johtuen järjettömällä innostuksella aloitettu farkkuprojekti meinasi kuihtua vallan kokonaan kasaan. Farkun raakileet makasivat kaapissa pari kuukautta hautautuen koko ajan alemmas uusien kangas- ja lankapussukoiden alle. Viikko sitten kaivoin kaappia, farkut osuivat käteen ja pääsivät jälleen paininjalan kanssa läheisiin tekemisiin. Myös raastinrauta otti hieman matsia farkkujen kanssa.

Malli: SK 8/2006, malli 7

Kangas: Eurokankaan palalaarista jälleen

Mallina kuvissa Miehen isä, joka on rakennusprojektimme aikana laihtunut sopiviin mittoihin näitä housuja ajatellen. Lahjoitin housut hänelle, vaikka eivät ehkä ihan tyylisensä olekaan (kulutuksineen kaikkineen). Jos vaikka kalastusreissuille...

Tänään oli jälleen mukava lomapäivä, sillä vietettiin aikaa koko perheen voimin. Tähän päivään mahtui mopoja, kylmää ilmaa, lämmintä makkaraa, pillimehuja, lisää mopoja, siililapaset, pallon heittoa koiralle, kaksinkerroin naurua, hassuttelua, matkimista, vesisadetta...

Lomailijat

Malli: Raitajakku, SK 9/2007, malli 3

Kangas: Ohut trikoo Eurokankaan palalaarista

Malli: Myssy Dropsilta

Lanka: Novita Pop

Puikot: 6 mm:n sukkapuikot

Ollaan oltu syyslomalla Poikaviikarin kanssa. Lomaan on kuulunut leipomista, keksejä, vesisadetta, kauniita päiviä, satoja kauniita ruskan sävyttämiä lehtiä Poikaviikarin ojentamana, piirtämistä (enimmäkseen ei paperiin..), käsitöitä (ikuisuusprojekti-farkut edistyy), pieleen menneitä ideoita, purkamista, siivousta ja tänään koko perheen yhdessä oloa.

Käytiin rakennuksella katsomassa, miten taas on pinnat vaihtaneet väriä ja sitten isossa kaupassa koko perheen voimin. Rakennukselta siis nuo kuvat (eihän meillä kotona noin siistiä ole ;) ).

PS. Mulla on kaulassa Poikaviikarin tekemä äitienpäivälahja viime keväältä - ihana!

Siili-van-tuu-trii-ppuu kyltissä

Siilit veivät minut tutkimusretkelle lähilammen rannalle. Sieltä löytyi mm. "KAAPELI"-kyltti...

...sekä kivi, joka ei selvästikään ollut vierinyt vähään aikaan...

Malli: Silmukkamäärää ja suhteita otettu Virkun blogista

Lanka: Tee Tee Alpakka

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 2 vee

Aloitin Virkun mallin mukaan tekemään itselleni lapasia, mutta kesken kaiken iski tarve Poikaviikarin lapasiin, joten lapasten (ja kaiken muun keskeneräisen) välipalatyönä virkkasin pojalle uudet vanttuut. Käytin siis koko vanttuissa suuaukkoa lukuunottamatta kohopylväitä, jotka olivat mulle uusi tuttavuus. Niiden ansiosta lapasista tuli vanttuut (jotka on mun mielikuvan mukaan paksummat kuin lapaset). Ja nyt mulla rallattaa koko ajan päässä "vanttuut riippuu naulassa..."

Koristetta mietin monta päivää. Kokeilin eri juttuja - virkkaamalla mopoa, autoa, kirjomalla samoja - eikä mikään tuntunut onnistuvan! Lopulta hahmottelin paperille siilin ja yritin kirjoa mallin mukaan. Erilaisethan niistä tuli, mutta nyt en jaksa enää purkaa...

Lisää tähtiä tähtisilmälle

Raitapaidan uusintayritys. Vielä ei ole tietoa, onko tulos parempi kuin edellisellä kerralla - aamu jännittää jo ;). Päätin tuhota edellisen paidantekeleen (kaula-aukon korjaaminen sopivaksi tuntui liian ikävältä ajanviettotavalta) ja leikkasin siitä vapaalla kädellä tähden koristamaan uusintapaidan rintaa.

Malli: Muokattu SK 11-12/2006, malli 4B

(jos joku tarkistaa, niin joo, yöpaita se on ;)

Koko: 100 cm

Kangas: Sama Eurokankaan raitatrikoo kuin edellä

Kuvausrekviisitaksi oli ihan pakko ottaa viirivehkasta kukka, kun niitä tuntuu nyt riittävän. Ja kukan lehti peittää sopivasti rumat ompeleet tuolta kaula-aukon nurjalta puolelta =).

Käytiin tänään rakennuksella katselemassa, kuinka koti edistyy. Sisällä oli mukavan lämmintä (olivat uunia lämmittäneet), ulkona hampaat kalisi ja puut taipuivat syystuulen edessä. Onneksi oli Poikaviikarilla uusi (jo hiukan nukkaantunut) Shedir lämmittämässä korvia! Itselle pitäis jonkinlainen päänlämmittäjä vielä tehdä ennen tositalvea.

"Eimamu"

Huoh, vastoinkäymiset käsitöiden saralla tuntuu aina yhtä ikävältä. Ja korjaustoimet aina yhtä vastenmielisiltä. Eilisillan väkersin Poikaviikarin nukahdettua raitapaitaa pojalle (ilman kunnon kaavoja). Sain valmiiksi ja menin nukkumaan. Aamulla vessassa ollessani kerroin pojalle, mitä illalla tein ja neuvoin hakemaan uuden paitansa 0mpelukoneen päältä. Poika teki työtä käskettyä ja juoksi ihan hirmu innoissaan takas vessaan paitaa heiluttaen ja silmät pyöreenä huuteli "paita, paita!". Olin tietenkin hirmu otettu moisesta innostuksesta, mutta annas olla, kun alettiin uutta paitaa sovittamaan... Pääaukosta oli tullut niin pieni, ettei mahtunut kaikkien kikkaroiden ylitse! Poikaviikari siihen totesi "Eimamu" (suom. Ei mahu).

Illalla halusin nähdä, olinko onnistunut kaavojen muokkauksessa pääaukkoa lukuunottamatta millään lailla ja leikkasin kahden sentin viillon kaula-aukkoon. Paita mahtui ja oli sopiva (siis jos ei katso sitä kaula-aukon viilto)! Nyt pitäis vaan jollain lailla motivoida itsensä tekemään tarvittavat muutokset kaula-aukkoon.

Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17

Kangas: Trikoo Eurokankaasta