Kahden kerän ihme

Tytöntyllerön liskohattua varten ostin lankaa tarjouksella kolme kerää kympillä ja lopulta liskohattuun meni noin metri päälle yhden kerän. Ongelmaksi meinasi muodostua, mitä teen kahdella erivärisellä kerällä paksu(hko)a puuvillalankaa. Yritin etsiä ohjeita, mutta kahden kerän ihmeitä ei löytynyt, joten oli keksittävä ihan itse. Kohteeksi valitsin Tytöntyllerön, koska hänen vaatteisiinsa kuluu vähiten lankaa eikä nuo väritkään ehkä meille muille olis sopinut. Mielikuvissa oli hellemekko, mutta pituus jäi lopulta tunikamittaiseksi. Lankaa jäi kolmisenkymmentä senttiä.

Ohje: oma (ei olemassa)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Puikot: 5 mm

Koukku: 4 mm

Napit: Äitin nappilaatikosta

Yläosan reunat kiersin rapuvirkkauksella (en ollut ennen kokeillut!) ja se mukavasti jämäköitti reunoja. Helman ainaoikeinosuus jäi vajaaksi ja sekin reuna lörpötti, mutta lanka ei enää riittänyt rapuvirkkaukseen helman ympäri, joten virkkasin ihan vaan piilosilmukoita helman päättelyreunaan. Lopputulos näyttää hieman i-cord-reunalta ja reuna jämäköityi eikä enää rullaa.

Tämän päivän tunika/mekko oli Tytöntyllerön päällä ja ihan mukava on (käytännöllisyydestä en sano mitään). Nautimme nyt, kun se ei vielä ole venähtänyt ihan muodottomaksi!

--

Neulomiset on olleet melko vähissä tämän kesäkuun ajan, mutta paljon muuta ollaan ehditty. Ollaan myllätty kasvimaalla, vietetty viikko mummolassa (jonka aikana kukkamme ja kasvimme olivat hieman kärsineet), sukuloitu harvinaisemmissa vierailupaikoissa, osallistuttu (me perheen tytöt) alusvaatekutsuille, vietetty 4-v hääpäivää (sain Mieheltä lahjaksi sykemittarin! =O), myllätty lisää kasvimaalla, suunniteltu pihajuttuja ja aloitettu grillikatos sekä kompostikatos, lenkkeilty ja minä olen haaveillut ratsastamisesta. Kaikki heppakuvat saavat aikaan mahdottoman innon ja halun jatkaa ratsastusharrastusta puolentoista vuoden tauon jälkeen! Ja, kunhan saan harrastuksen jatkumaan, aion kyllä jättää taukoilut sikseen ja etsiä mukavan tallin, jossa alan käydä tunneilla!

--

Mukavaa juhannusta ihan jokaiselle!

Liskohattu osa 2

Tänään muistin kuvausaikeet vasta, kun Tytöntyllerö oli jo yövaatteet päällä ja iltapuuron syönyt. Silloin taisi kyllä olla koko päivän valoisin hetki (otollisinta valokuvausta ajatellen), sillä vesisateet jatkuivat vielä tänäkin päivänä ja päivällä jouduin jopa hetken pitämään valoja päällä, kun niin synkäksi heittäytyi ilma.

Lippiksen ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell (Ravelry)

Koko: Medium (6-12 kk)

Lanka: Adriafil Nature Classic

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams (Ravelry)

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

--

Eilen illalla Poikaviikari lanseerasi uuden sanan perheemme käyttöön: Lentoröyhtäys! Oli niin hauska nimitys ikävälle asialle, että nauroimme pitkän aikaa ja oksennuksen siivoaminen ei tuntunut lähes lainkaan vastenmieliseltä (ja ei, mitään merkkejä oikeasta mahataudista ei ole, jokin pieni tapaturma tämä lentoröyhtäys kait vain oli hiukan liian rajujen pallopelien päätteeksi).

Kummitytön nimipäivälahja

Kummitytön nimipäivä lähestyi, joten kaivauduin taas Ravelryn ihmeelliseen ohjemaailmaan ja ryhdyin suunnittelemaan postipojan kuljetettavaksi soveltuvaa nimppariyllärilahjaa. Koska virkkuukoukku on viime viikkoina ollut tiiviimmin kädessä kuin puikot, jatkoin samalla linjalla ja virkkasin hänelle kesähatun liskokoristeella (alkuperäisessä ohjeessa oli ohje kukkakoristeeseen, mutta mielestäni tämä on hienompi ;) ja sopii Kummitytöllekin paremmin). Nämä kuvat otin sunnuntaina pikaisesti ennen pakettiin laittoa Tytöntylleröä mallityttönä käyttäen. Hattu on hänelle himpun verran iso. Kummitytöllä on puoli vuotta suurempi pää, joten toivottavasti tämä on hänelle sopiva.

Hatun ohje: Cheri Hat by Jennie Harrell

Koko: Large (12-24 kk)

Lanka: Novita Tennessee

Koukku: 4 mm ja 6 mm

Liskon ohje: Gecko Toy Bookmark by Suzetta Williams

Lanka: Sandnes Garn Mini Duett

Koukku: 2,5 mm

Liskolle tein pidemmän hännän kuin ohjeessa ja lopuksi ompelin selkää hieman pulleammaksi, jotta olisi "elävämmän" näköinen (kirjanmerkkilisko kun oli vähän autonallejääneen näköinen). Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun edes vilkaisin englanninkielistä virkkausohjetta ja kyllä meinasin aluksi mennä sekaisin double crochetien ja muitten kavereitten kanssa!

Hatusta tuli lopulta niin kiva, että halusin Tytöntyllerölle samanlaisen. Koska kotoa loppui puuvillalangat tämän hatun myötä, kävin ostamassa langat Tytöntyllerön hattuun samalla reissulla, kun vein Kummitytön lippiksen postiin. Nyt on Tytöntyllerönkin hattu valmis, mutta kuvat vielä puuttuu. Tänään yritin ottaa kuvia, mutta parin tärähtäneen otoksen jälkeen loppui kamerasta akku, ja kun sen sain vaihdettua, ei tyttö ollut enää lainkaan yhteistyöhaluinen. Huomenna yritän uudestaan ja jos ei vieläkään onnistu, saatte tyytyä samantasoisiin kuviin kuin tässä postauksessa!

Terassin matto

Nyt se on valmis! Terassin matto, johon sain kulumaan suuren läjän vanhoja t-paitoja, toppeja, pitkiä kalsareita, yöpaidan ja pari lakanaa. Uloin vaalean violetti raita (kolme kerrosta pylväitä ja yksi kiinteitä silmukoita) on parisängyn aluslakana. Suuresta lakanasta jäljelle jäi ainoastaan kolmisenkymmentä senttiä pitkä pätkä kudetta (muut matossa käytetyt virkkasin ihan viimeistä senttiä myöten).

Ohje: Ihan omasta päästä

"Lanka": Vanhoista vaatteista ja lakanoista leikattua kudetta
Virkkuukoukku: Noin 15 mm (Miehen tekemä)

Koko: Halkaisija noin 100 cm

Tytöntylleröstä tämä tuntuu vallan upealle! Aina, kun tekovaiheessa levitin maton lattialle tarkistaakseni silmukoidenlisäystarvetta, Tytöntyllerö konttasi järjetöntä vauhtia matolle ja kävi mahalleen. Pieniä sormia oli mukava tunkea maton rei'istä ja hiukan nykiä!

Myös Poikaviikari pitää maton tunnusta paljaiden jalkojen alla. Tänään hän jopa pyysi kesken virkkailun, voisinko levittää maton lattialle, kun siinä on niin kiva tepastella. Ja kyllähän äiti voi. =)

Minun mielestäni näissä terassivirkkauksissa parasta oli nopea edistyminen ja valmistuminen sekä se, ettei päättelyyn tarvinnut neulaa! Sen kun pujotteli "langan"päät sormin silmukoiden lomitse. Tässä matossa tosin päättelin ainoastaan viimeisen "langan"pään, työn keskellä vaan solmin kuteet toisiinsa ja jatkoin koukuttelua. Ikävintä oli valtava pölypilvi, joka koko ajan leijaili ympärilläni!

Terassin tuolien uudet vaatteet

Nyt on loputkin terassin tuolit saaneet uudet pehmusteiden päälliset. Kuten sanottua, kaikki ovat eri värisiä ja yhteenkään en katsonut kertaakaan, miten olen aiemmat tehnyt (montako kerrosta ennen kaventeluja tms.), joten jokainen taitaa olla ihan omanlaisensa. Myös muutamat "virheet" sallin näihin päällisiin, mikä oli melko vapauttava kokemus (taidan olla useimmiten hiukan turhan itsekriittinen ja liian tarkka oman käden jäljestä).

Matonkuteiden koukuttelu oli sen verran koukuttavaa ja älyvapaata puuhaa, että tuolinpäälliset saavat ehkä jo lähiaikoina terassille seurakseen tyyliltään yhteensopivan (eli ihan mitä sattuu tulemaan olemassa olevilla materiaaleilla) maton.
--

Äitienpäivä on ollut ihana! Vaikka lapset sairastavatkin vesirokkoa, sain osakseni erityishuomiota ja aikaa lempipuuhilleni. Aamulla sain nukkua pitkään (nukkuminen = lempipuuha nro 1 ;) ), aamukahvit sain kakun kanssa (ja eilen sain aikaa kyseisen kakun tekemiseen ;), leipominen on myös lempipuuhiani), aamupäivän sain seurata, kun kasvimaa kuohkeutui Miehen ja puutarhajyrsimen ansiosta, päivällä sain pitkästä aikaa siivota kunnolla (uskokaa tai älkää myös siivoaminen on lempipuuhiani, mikäli saan tehdä sitä rauhassa), iltapäivällä aloitin kasvimaalla myllerryksen Poikaviikarin avustuksella (tämä oli ehkä koko päivän parasta aikaa!), leikkelin hetken trikookudetta ulkona ja illalla pääsin vielä saunomaan. Kaiken lisäksi ilmojen haltija hemmotteli äitejä (ja ehkä kaikkia muitakin ;) ) tähän astisen kevään kauneimmalla säällä! Toivottavasti jokainen äiti on tänä päivänä saanut edes hieman erityishuomiota osakseen!

Ulostamistako?

Miksi kutsutaan ulkotilojen "sisustamista"? Ulostamiseksi ;)? Tuskin, mutta sitä minä nyt olen tehnyt: "sisustanut" terassiamme. Terassin tuoleissa on kamalan tylsät, beiget pehmusteet, joten aloitin operaatio-tylsyyden-poistamisen, joka tässä tapauksessa tunnetaan myös nimellä operaatio-matonkuteiden-tuhoaminen (tosin suurin osa on ensin leikattava, kröhöm..).

Ohje: Oma (jotain isoäidinneliön tapaista)

"Lanka": Eri materiaaleja olevia matonkuteita

Virkkuukoukku: Ehkä noin 15mm

Tätä ensimmäistä virkatessa huomasin vasta viimeisillä kerroksilla värien täsmäävän eiliseen teemaan, eli brittikuninkaallisten häihin (tosin aivoissa joku huusi vain "juu-es-ei, juu-es-ei!"). Vielä on kolme tekemättä ja kaikista on tulossa riemukkaasti erivärisiä ja monivärisiä, mikä osittain johtuu materiaalien rajallisuudesta ja rajoittuneesta värimaailmasta. Juuri äsken leikkelyskassia penkoessa tuskailin, miten tylsän ja synkän värisissä vaatteissa ollaankaan ennen kuljettu (ja lakanoissakin huomasin vasta muutama vuosi sitten olevan ihan oikeasti kivan värisiä vaihtoehtoja ;) ).

Pakko vielä näyttää millaisella työvälineellä päällisiä virkkailen. En raaskinut/jaksanut lähteä ostamaan isoa virkkuukoukkua tällaista kokeilua varten, joten Mies pistäytyi autotallissa ja tekaisi minulle tämän uniikin koukun hirvensarvesta! Hyvin toimi käytännössä!

Huhtikuuhun on mahtunut paljon! Olen muun muassa aloittanut juoksulenkkeilyn (hölkkäämistä se taitaa pikemminkin vielä olla, ja kävelen välillä), uskaltautunut mukaan sosiaaliseen neulontaan, kylvänyt siemeniä, suunnitellut kasvimaata ja muuta pihaa, viettänyt pääsiäisen survivor campilla (siltä se tuntui, kun Mies otti ja sairastui vesirokkoon ja koko pääsiäisen suunnitelmat meni sen sileän tien uusiksi, kun yritettiin vaan selvitä aina seuraavaan hetkeen...), päässyt puutarhamyymälään, leiponut, juonut monet päiväkahvit ulkona, kuivannut hirmuisen määrän pyykkiä ulkona.

Lenkkeillessä olen huomannut päästäväni itseni vähän liian helpolla. Poikaviikari on osoittautunut mahtavaksi personal traineriksi; Hän ajaa pyörällä vieressä ja heti jos siirryn kävelemään, alkaa vaatiminen: "Juokse, äiti! Ihan tulikengillä!". Ja yllättäen se kipinä sieltä kengistä aina löytyy uudestaan ;).

Mitä tapahtuu epäonnistuneille ja käytöstä poistetuille neuleille?

Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:

Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.

Käsitöitä = käsille töitä?

Enää en ihmettele, miksi ravintolan jälkiruokalistalla neljä pientä suklaakonvehtia maksaa lähes kahdeksan euroa! Siis siinä tapauksessa, että ne ovat käsin väkerrettyjä (mitä kyllä hiukan ravintolakohtaisesti epäilen). Itse väkersin näitä suklaatryffeleitä käsin ja voi taivas, mikä homma muutamassa nokareessa oli! Muottiin valamalla tämä olisi ollut puolet helpompaa, mutta koska en omista muffinsivuokaa pienempiä muotteja, pyörittelin massan kahdella kahvilusikalla muka-palloiksi.

Ohje on Hackmanin pienestä reseptikirjasta 2010, joka tuli paistinpannun kylkiäisenä. Maku on hyvin lähellä Fazerinaa, josta pidän todella paljon. Maku on kuitenkin sen verran täyteläinen, että yksi tai kaksi palasta riittää viemään hiukan suuremmankin makeanhimon. Säilyvätpähän pidempään =).

Olen tehnyt käsitöistä myös ajatustöitä. Mielessäni olen nimittäin pyöritellyt Norsu Nötterön ohjeen kirjoittamista ja julkaisua (Ravelryssä). Suurimmaksi mieltä askarruttavaksi kysymykseksi on muodostunut, kehtaisinko pyytää ohjeesta pientä maksua. Pidän itseäni vielä(kin) melkoisena amatöörinä käsitöiden saralla eikä tajuntaani vielä(kään) ole kotitunut ajatus, että amatöörikin voisi arvostaa omaa työtään pyytämällä siitä korvausta. Suurta korvausta en ole ajatellut, sillä omaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta, että käsityötä varten ohjeesta joutuisi maksamaan enemmän kuin itse materiaaleista.

--

Miksi muuten vastaleivotun vauvan vanhemmille hoetaan: "Siinä sitä käsityötä nyt riittää!"? Mitä sillä tarkoitetaan (tai on joskus aikoinaan tarkoitettu)? Että ei ajatustyötä vaan käsille töitä?

--

Kohta meillä on käsille töitä myös pihalla, jos etupihankin puolen katolta lumet päättää hypätä alas. Täyttäisivät nimittäin siinä tapauksessa koko kulkuväylän ja sitten ei auttaisi lumikolaa ja käsilihaksia säästellä!

Bling-bling

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

--

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)