Haastava luovuus

Osallistuin alkuvuodesta facebookissa kiertävään luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Tähän liittyen päätin yhdistää äitienpäivälahjaan jotain itse tehtyä. Tein vaan taas asiat hieman nurinkurisesti..

Törmäsin Ravelryssä kivannäköiseen pannumyssyyn ja päätin, että äidin lahja tulee olemaan teepannu, johon virkkaan pannumyssyn. Koska materiaalit pannumyssyyn löytyi kotoa, virkkasin siihen kappaleet valmiiksi ennen kuin ehdin kaupoille etsimään teepannua.

Ajattelin teepannuja löytyvän ihan mistä vaan, mutta huomasin jälleen kerran olevani harhakäsitysten vallassa. Kotipaikkakunnan tilpehöörikaupat kierrettyäni laajensin reviiriä työpaikkakunnan vastaaviin, joista myös vedin vesiperän. Täytyi lähteä ihan kaupunkiin saakka ja sielläkin piti useampi liike kiertää ennen kuin teepannuja löytyi.

Ja kun niitä vihdoin pari vaihtoehtoa löytyi, täytyi unohtaa kriteerinä ollut PIENI koko ja tästä johtuen pannumyssy (jonka kappaleet siis olivat jo viikkokaupalla olleet valmiina) on kuin makkarankuori eikä ole niin söpö kuin esikuvansa. Ja itse asiassa teepannukin on sellaista materiaalia, ettei pannumyssyä tarvitsisikaan.. Mutta tulipahan tehtyä!

Ohje: Daylily Tea Cosy for Mother's Day by Jenny Stacey

Lanka: Adriafil Primula

Koukku: 4 mm

Haasteen ensimmäinen osa ei kyllä suoranaisesti kannustanut luovuuteen! Ei sentään tukahduttanutkaan kaikkea pintaan kuplivaa tekemisen tahtoa, joka normaaliolotilassa vallitsee...

Muistiin luottamista

Ihanan keltaista lankaa jäi vielä vajaa kerällinen, kun sain lenkkihuivin valmiiksi. Arvoin, riittäisikö jämä aikuiskokoiseen pipoon ja päätin yrittää. Valitsin mahdollisimman suuret puikot (lue: liian isot) ja malliksi Odessan, koska muistelin lempipiponi (nukkaantuneen ja virttyneen näköisen, mutta eniten ja joka paikassa pidetyn) olevan sillä ohjeella tehdyn. Vanha lempipipo on neulottu pari vuotta eBl. (eli ennen Blogia), joten en  voinut asiaa tarkistaa täältäkään. Niinpä sitten kävikin, että tämän uuden neulottuani ihmettelin, miksei tästä tullut ihan yhtä hyvän muotoinen ja muistin, että lempipipo ehkä sittenkin on aikoinaan  tehty Pipo on pop -ohjeella (joka siis on muunnelma Odessasta). 

Ohje: Odessa by Grumperina

Lanka: Novita Florica

Puikot: 4,0 mm ja 5,0 mm

Muisti on kyllä hatara asia. Sitä kuvittelee tärkeiden asioiden äärellä, että tätä en kyllä unohda koskaan ja vain muutama vuosi kuluu, kun huomaa pohtivansa, miten se tärkeä asia menikään - ja nyt en siis puhu (pelkästään) pipoista ;).

Herkkis

Tämä projekti kesti ja kesti ja kesti. Ja vähän vielä kesti (Ravelryn mukaan noin vuoden). Mutta sainpahan lopulta valmiiksi. Itse asiassa sain valmiiksi jo maaliskuussa, mutta seuraava projekti olikin kuvaaminen. Ensimmäisiin kuviin en ollut tyytyväinen, joten piti jäädä odottelemaan hyviä kuvausilmoja ja hetkeä, jolloin oltaisiin sen hyvän ilman aikaan yhtä aikaa kotona Miehen kanssa. Tänään otettiin sitten kuvat räntäsateen ja raekuuron välillä (tosin kuvaushetkellä kerkesi pienen vesikuuronkin pitää). Perinteinen vappusää siis :).

Jotenkin tuntui tutulta, kun huomasin kolmasosan neulottuani, että tulostin oli tehnyt tepposet ja jättänyt rivin sieltä täältä tulostamatta (muistelen joskus ennenkin tulostimen aiheuttaneen ongelmia neuleprojekteihin). Jotain merkittäväähän niille riveille oli sattunut, joten ihan täysin ohjeen mukainen ei omasta versiosta tullut vaan kaavioita on toistettu ihan mielivaltaisia määriä (kuvittelin kyllä neuloessani tekeväni, kuten käskettiin).

Helmien määräkin on paljon ohjetta vähäisempi. Muistan tehneeni aloituksen melkoisen monta kertaa. Ensin päätin tehdä ilman helmiä koko huivin, purin ja kävin ostamassa helmet, aloitin helmien kanssa uudestaan, mutta totesin, että helmiä tulisi liikaa, purin taas ja aloitin uudestaan ilman helmiä. Lopulta päätin laittaa helmiä ainoastaan tuonne reunaosioon ja olen tyytyväinen päätökseeni. Päättelytekniikka (kaksinkertaisella langalla) oli minulle aivan uusi ja siihen ihastuin täysin! Ainoa ongelma tässä vaiheessa on, että missä ihmeen tilanteessa tulen ikinä käyttämään tällaista huivia?!?

Ohje: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman

Lanka: Grignasco MerinoSilk

Puikot: 3,5 mm

Helmet: Askartelukulmasta

En tiedä, miten muut helmiä pujottelevat neuleisiinsa. Nämä helmet olivat niin pienisilmäisiä, ettei mikään virkkuukoukku olisi läpi mennyt, joten ostin helmineulan, jonka toisen pään katkaisin, pujotin silmukan kahden "piikin" väliin ja helmen molempien piikkien yli silmukan ympärille, neula pois silmukasta ja neuloin silmukan. Aika hitaasti homma eteni, joten olisin varmaan vielä alkumetreillä, jos olisin käyttänyt kaikki ostamani helmet..

Langasta täytyy mainita sen verran, että tilasin sen aikoinaan netistä ja kuvan perusteella kuvittelin tilaavani valkoista lankaa. Yllätys oli suuri, kun postipaketista paljastuikin vaaleaa mintunvihreää. Silloin olin hiukan pettynyt, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen, ettei tilaukseni mennyt ihan nappiin!

Kesän varalle?

Kun sain valmiiksi pitkään vireillä olleen projektin, joka edellytti kaavion vilkuilua, helmien pujottelua ja suurta kärsivällisyyttä (ja jonka kuvaaminen on myöskin osoittautunut yllättävän vaativaksi, minkä vuoksi postauskin odotuttaa itseään), kaipasin jälleen pientä välipalatyötä, joka ei vaatisi liikaa aivosoluja saati keskittymistä.

Ohje: A Grey Loop by Helen G (Ravelry)

Lanka: Novita Florica

Puikot: 4,5 mm

Tämä osoittautui juuri sopivaksi välipalatarpeeseen. Neulominen oli vaivatonta ja nopeaa eikä vaativuustaso rasittanut älynystyröitä. Siitä huolimatta onnistuin yhden virheen tekemään, mutta annoin sen jäädä ja hyväksyin epätäydellisyyden ilman suuria tunnontuskia (kai tämän voi jonkin sortin kehittymiseksi laskea :) ). Kaiken lisäksi kolean sateiset kevätilmat tarjoavat vielä mahdollisuuden käyttää tätä rinkulaa ennen kesän tuloa (tai voihan se olla, että tuleva kesäkin tulee vielä näitä mahdollisuuksia tarjoamaan..).

Kukkahattutäti

Samana iltana ommellun pipon kanssa sain valmiiksi tämän viimeistelyjä vailla lojuneen myssyn. Taisi puraista se viimeistelykärpänen (tosin taidan omata tehokkaat vasta-aineet sen puremalle, koska vaikutus lakkasi hyvin pian..). Tämänkin valmistumista jarrutti koristeongelma. Neuloin ohjeen mukaisen kukkasen, mutta se ei tuntunut sopivalle, joten myssyn kohtalona oli odottaa langanpäättelyä muovipussissa syvälle kaappiin haudattuna yli vuoden verran. Blogeja selatessa törmäsin galamelin varrasruusuun ja muistin haudatun myssyprojektin. Vaikka ohjeessa langaksi suositeltiinkin ohutta mohair-lankaa, väänsin ruusun rohkeasti paksusta ja liukkaasta langasta. Kivan rouhea tuli ja olen pipoa uskaltanut pitää ihan päässäkin, vaikka yleensä vältän turhia krumeluureja pukeutumisessani.

Ohje: For Joana by Agata Smektala (Ravelry-linkki)

Lanka: Gjestal Tinde

Puikot: en muista, kun en ollut neulomisen aikana merkannut muistiin

Kuusi saumaa kahdessa kuukaudessa

Suorastaan päätä huimaava on ompeluvauhti tässä taloudessa. Yhtenä iltana piirsin kaavat ja leikkasin kankaan, sitten odottelin reilut kaksi kuukautta tilaisuutta (ja ennen kaikkea innostusta) ompeluhommiin. Eihän noihin kuuteen saumaan kovin monta minuuttia mennyt. Isoin ongelma taisi olla päätöksen tekeminen: Tehdäkö jotain yksityiskohtaa vai eikö tehdä. Kun en osannut päättää, millainen se jokin yksityiskohta voisi olla, päätin jättää tekemättä.

Kaavat: Ottobre 4/2012, malli 41. Baggy Look -pipo hieman suurennettuna

Kangas: Eurokankaasta

PS: En sui viiksiäni ylimmässä kuvassa.. ;)

Neljä langanpäätä

Miehelle hänen toivomuksestaan neulotut kämmekkäät (ovat olleet vitsin aiheena useamman vuoden, kun en vaan koskaan saa aikaiseksi..). Yritin tähdätä näiden valmistumista viikko sitten olleisiin Miehen 30-vuotisjuhliin muun lahjan kylkiäiseksi, mutta ennen juhlia oli niin paljon muuta tekemistä, että neulomiselle ei löytynyt aikaa. Eilisiltana sain viimeisenkin langanpään pääteltyä (yhteensä huikeat neljä langanpäätä!) ja tänään nämä pääsivät jo käyttöön.

Saa nähdä kestääkö Miehen herkkä hipiä tuon 15 % villaa, 15 % alpakkaa muovin seassa. Jos ei, niin ainakin näitä voi sitten käyttää esim. pilkillä neopreenihanskojen päällä lisälämmikkeenä.

Ohje: omasta päästä

(idea läpi kämmenselän kulkevaan ribbiin napattu jostain kuvasta)

Lanka: Gjestal Dis (70% akryyliä, 15% villaa, 15% alpakkaa)

Puikot: 3,5 mm

Aivoton muovihuivi

Vierailimme perheen kanssa paikallisessa lankakaupassa tarkoituksena ostaa kutittamatonta lankaa Miehen kämmekkäisiin (haussa oli siis hyvin muovipitoiset langat). Löydettiin kyllä kämmekäslankaakin, mutta Miehen harmiksi puikoille pääsi ensin Tytöntyllerön heräteostos. Kaupassa tyttö nimittäin katseli myynnissä olevia huiveja ja alkoi puhella, että haluaisi oman kaulahuivin, joten tietenkin ehdotin, että äiti voisi neuloa huivin, kun vaan valitaan lanka. Tytöntyllerö valitsi 100 % akryyliä sisältävän hempeän pinkin langan ja oli kerästä niin onnesta soikeana, että halusi kantaa lankapussukkaa koko lopun kaupustelureissun, halailla lankakerää loppuillan, nukkua lankakerän kanssa seuraavan yön, leikkiä lankakerällä seuraavan päivän, nukkua päättelemättömän huivin kanssa yhden yön ja yhden päivän ja kun tänään viimein sai ihan valmiin huivin kaulaansa muisti vielä kiitellä äitiä ja sanoi moneen kertaan huivin olevan ihana!

Ohje: Baktus by Strikkelise (Ravelry)

Lanka: Novita Tivoli

Puikot: 3,5 mm

Tämä oli ensimmäinen Baktus-huivi, jonka neuloin (juu, olen "hieman" hitaastilämpenevä..). Juuri sopivan aivotonta, helppoa ja nopeaa neulottavaa kolmen lapsiperheen yhteiselle mökkiviikonlopulle. Huivi jäi sen verran naftiksi, että päihin piti kehitellä hiukan jatkoa. Päädyin virkkaamaan spiraalia kaksi pötkylää kumpaankin päähän. Tuovat mukavaa ilmettä ja solmiminen on huomattavasti helpompaa.

Nää on MUN!

Viimeinkin sukat ihan itselle! Ja oi, kuinka ihanat niistä tulikaan! Toivottavasti lanka kestää yhtä hyvin käyttöä kuin yli 10 vuotta sitten tehdyt 7 veljestä -sukat, joiden hajoamista olen odottanut kädet ristissä ainakin viimeiset viisi vuotta (turhaan!). Liian kestävien villasukkien takia olen laiminlyönyt omia jalkojani ja neulonut vain toisten jalkoihin (kun enhän minä oikeasti tarvii..). Jospa se terve itsekkyys tästä innostuisi ja nostaisi päätään :).

Ohje: Fredrika by Tiina Kuu (Ravelry)

Lanka: Cascade Yarns Heritage 150

Puikot: 3,0 mm

Poikaviikarin eka kommentti näistä sukista kuvasi myös omia tunteita: "Ihan UFO-hienot!"

Kirstit värkkäilee

Angiinaa sairastaessani ehdin katsomaan telkkarista mitä kummallisempia ohjelmia. Yksi niistä oli suomennettuna "Kirstien värkkäilyt" (Kirstie's Handmade Britain). (Suomenkielisen nimen perusteella ajattelin, että siinä esiintyy useampi Kirsti, jotka värkkäilee jotain. Totuuden valjettua tämä suomenkielinen nimi on edelleen hankala ajatella ilman tuota ensivaikutelmaa.) Kirstien kokeilemat liivatelehtikukat jäivät mieleen kummittelemaan ja kun minulle tarjoutui tilaisuus askarrella työkaverin 60-vuotisonnittelukortti (okei, innosta hihkuen tyrkytin itseni tähän hommaan), kaivoin liivatelehti-idean mielen perukoilta käytäntöön.

Idea yksinkertaisuudessaan on siis kastaa metallilangasta muotoiltuja kappaleita elintarvikevärillä värjätyssä sulassa liivatteessa niin, että muodostuu kalvo (kuten saippuakuplia puhaltaessa). Kuivuessaan kalvosta tulee melko kestävä ja kappaleita voi jopa vielä taivutella niiden kuivuttua.

Onnistuin tosin taas möhlimään ensimmäisen satsin. Liotin liivatelehden kuumaan vesitilkkaan aivan kuin leipoessa, värjäsin elintarvikevärillä ja aloin hommiin. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin saamaan ehjiä kalvoja, vaikka vaikeaa se oli. Pettymys oli suuri, kun kalvot kuivuttuaan repeilivät metallilankojen reunoista ja käpertyivät rullalle. Pakko oli etsiä netistä Kirstien ohjeet, jolloin selvisi, että liivate sulatetaan kuumassa vesihauteessa ja metallilangat dippaillaan ihan siis pelkässä liivatteessa. Ja kas, kalvot muodostuivat paljon helpommin, ne olivat paksumpia ja kestävämpiä ja ainoastaan yksi useasta kymmenestä kastamastani kappaleesta oli irronnut metallilangasta kuivuessaan (ensimmäisessä satsissa ainoastaan yksi noin kahdestakymmenestä terälehdestä säilyi ehjänä!!).

Kortin kuvaaminen oli hankalaa tähän aikaan vuodesta. Varsinkin, kun sain tämän taas valmiiksi viimeisenä mahdollisena iltana, jolloin auringonlaskustakin oli kulunut jo useampi tunti. Valitettavasti kuvasta kuitenkin erottuu kuumaliimamällit ihan yhtä hyvin kuin oikeastakin kortista. Voikohan tuota kuumaliimausta koskaan oppia tekemään siististi..?