Kansipaperilompakko

Halusin tehdä äidin syntymäpäiviä varten jotain pientä, nopeaa, vähän käsiä rasittavaa ja särkymätöntä lähetettäväksi kortin ja Poikaviikarin uusimman koulukuvan kanssa mummoa ilahduttamaan. Ohje ja idea löytyi Jason Thompsonin kirjasta "Kirjan uusi elämä" ja kansipaperi Judith Lennoxin kirjasta "Lasiin kirjoitettu". Aika kauan piti kirjahyllyn edessä punnita, mistä kirjasta raaskin kansipaperin tuhota - varsinkin kun myös kansipaperin materiaali ja kuva+väritys olivat yhdessä vaakakupissa! 

Vähän jännitti, minkälaisen käyttötarkoituksen mummo tälle keksii, kun en mitään viestiä mukaan laittanut vinkiksi. En tiedä, miten kauan lie joutunut miettimään, mutta ihan samaan käyttötarkoitukseen oli mummo päätynyt kuin mihin tarkoitukseen tämän tein. :D

Katajaista

Pihakatajamme alimmat oksat kurottelivat kukkapenkin ylle varjostamaan liiaksi, joten kun tuli tarvetta "luonnonläheisille" pöytäkoristeille illanviettoon ystävien kanssa, en miettinyt kahta kertaa, raaskiiko katajasta pari oksaa poistaa. Lopulta kahdesta suurehkosta oksasta päätyi pöytää koristamaan vain kaksi kaunista osasta (kuvassa vilahtaa myös itse ommellut lautasliinat, kenties esittelen ne tarkemmin vielä joskus).

Jotta poistetuista oksista saatiin kaikki mahdollinen ilo irti, testailin käsien kuntoa parin hyvän päivän jälkeen sitomalla ulko-oveen katajakranssin. Voin kertoa, että seuraavat päivät olivat käsien osalta melkoisen tuskalliset (vaikka itse sitomisessa ei kauaa mennytkään). Toivottavasti kädet paranee ennen kuin tämä kranssi muuttuu ruskeaksi!

Kalhu

Tekstiviesti päiväkodista tiistaina noin klo 14:00: "Hei! Muistutellaan, että huomenna on naamiaiset--." Tietenkään en ollut muistanut moista ja ihan hetken yritin suostutella Tytöntylleröä esim. Batman-asuun tai noidan asuun, jolloin oltais voitu hyödyntää Batmanin viittaa, mutta ei vaan kelvannut. Seuraavat hetket kulutin selaamalla kaikkien omistamieni käsityölehtien sisällysluettelot ohjeita etsien (puheet sammakkoasusta sain onneksi vaiennettua..) ja lopulta aika- ja materiaalirajoitteet huomioiden valitsin kaavat eläinpäähineeseen (alkuperäinen oli esittävinään leijonaa, mutta mun versiosta tuli karhu).

Koska tiistai-illat on pyhitetty äidin ratsastusharrastukselle, alkoi karhun luomisella olla todella kiire. Ennen ratsastustunnille lähtöä ehdin kuitenkin piirtää kaavat, leikata kankaat ja kantaa ompelukoneen ja muut tilpehöörit keittiöön Tytöntyllerön huoneesta, koska hän jo nukkuu minun tullessa takaisin harrastukseni parista (minä niiiin tarvitsisin oman huoneen kaikelle käsityöroinalleni).

Kaikki lihakset hoosiannaa huutaen (eikä kaikkein vähiten sairaslomalla olevat käteni) ommella surautin vielä iltamyöhäsellä palat kasaan ja niin sain naamiaisaamuna herättää tyttösen karhupäähinettä esitellen (ilmeet oli kyllä kuin jouluaattona!!).

Ohje: SK 4/2009, malli 23

Kankaat: Tekoturkis ja korvien trikoo Eurokankaasta joskus vuosia sitten, vuoren trikoo vanhasta topista

Pariin kuukauteen en ole oikein kyennyt käsitöitä tekemään (siksi tämä blogikin on hiljentynyt entisestään), kun oikeassa kädessä on jonkinlaista hermovaivaa. Tämäkin yhden illan rutistus sai kyllä käden seuraavana päivänä kipuilemaan (eikä asiaa varmaan se rankka ratsastustuntikaan auttanut), mutta kyllä tämä käsillä tekeminen vaan sai mieltä piristettyä moneksi hetkeksi :).

Kierrän lauluni kippuraan

Tytöntylleröllä on päiväkodissa edessä isompien rymään siirtyminen ja samalla päiväkotikin vaihtuu. Kiitokseksi parhaalle päiväkodintädille, johon olemme törmänneet, neuloin sukat ja virkkasin vielä paketin koristeeksi perhosen, jonka kovetin sokerivesiliuoksella. Tietenkin korttikin oli askarreltava.

"Suljen ihanan

soittorasian,

kierrän lauluni

kippuraan.

Muiston mukavan 

taskuun taputan,

siihen saakka

kun tavataan."

Sukat

Ohje: Blackrose Socks by Suzi Anvin

Lanka: Malabrigo Yarn Sock

Puikot: 2,5 mm

Perhonen

Ohje: Crochet Swallow-Tailed Butterflies by Megan Mills

Lanka: Malabrigo Yarns Sock

Koukku: 2,5 mm

Kuvissa sukat ovat omissa jaloissani ja minulle himpun verran reilut. Toivottavasti vakoilin oikein hoitotädin jalankokoa :).

Haastava luovuus

Osallistuin alkuvuodesta facebookissa kiertävään luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Tähän liittyen päätin yhdistää äitienpäivälahjaan jotain itse tehtyä. Tein vaan taas asiat hieman nurinkurisesti..

Törmäsin Ravelryssä kivannäköiseen pannumyssyyn ja päätin, että äidin lahja tulee olemaan teepannu, johon virkkaan pannumyssyn. Koska materiaalit pannumyssyyn löytyi kotoa, virkkasin siihen kappaleet valmiiksi ennen kuin ehdin kaupoille etsimään teepannua.

Ajattelin teepannuja löytyvän ihan mistä vaan, mutta huomasin jälleen kerran olevani harhakäsitysten vallassa. Kotipaikkakunnan tilpehöörikaupat kierrettyäni laajensin reviiriä työpaikkakunnan vastaaviin, joista myös vedin vesiperän. Täytyi lähteä ihan kaupunkiin saakka ja sielläkin piti useampi liike kiertää ennen kuin teepannuja löytyi.

Ja kun niitä vihdoin pari vaihtoehtoa löytyi, täytyi unohtaa kriteerinä ollut PIENI koko ja tästä johtuen pannumyssy (jonka kappaleet siis olivat jo viikkokaupalla olleet valmiina) on kuin makkarankuori eikä ole niin söpö kuin esikuvansa. Ja itse asiassa teepannukin on sellaista materiaalia, ettei pannumyssyä tarvitsisikaan.. Mutta tulipahan tehtyä!

Ohje: Daylily Tea Cosy for Mother's Day by Jenny Stacey

Lanka: Adriafil Primula

Koukku: 4 mm

Haasteen ensimmäinen osa ei kyllä suoranaisesti kannustanut luovuuteen! Ei sentään tukahduttanutkaan kaikkea pintaan kuplivaa tekemisen tahtoa, joka normaaliolotilassa vallitsee...

Muistiin luottamista

Ihanan keltaista lankaa jäi vielä vajaa kerällinen, kun sain lenkkihuivin valmiiksi. Arvoin, riittäisikö jämä aikuiskokoiseen pipoon ja päätin yrittää. Valitsin mahdollisimman suuret puikot (lue: liian isot) ja malliksi Odessan, koska muistelin lempipiponi (nukkaantuneen ja virttyneen näköisen, mutta eniten ja joka paikassa pidetyn) olevan sillä ohjeella tehdyn. Vanha lempipipo on neulottu pari vuotta eBl. (eli ennen Blogia), joten en  voinut asiaa tarkistaa täältäkään. Niinpä sitten kävikin, että tämän uuden neulottuani ihmettelin, miksei tästä tullut ihan yhtä hyvän muotoinen ja muistin, että lempipipo ehkä sittenkin on aikoinaan  tehty Pipo on pop -ohjeella (joka siis on muunnelma Odessasta). 

Ohje: Odessa by Grumperina

Lanka: Novita Florica

Puikot: 4,0 mm ja 5,0 mm

Muisti on kyllä hatara asia. Sitä kuvittelee tärkeiden asioiden äärellä, että tätä en kyllä unohda koskaan ja vain muutama vuosi kuluu, kun huomaa pohtivansa, miten se tärkeä asia menikään - ja nyt en siis puhu (pelkästään) pipoista ;).

Herkkis

Tämä projekti kesti ja kesti ja kesti. Ja vähän vielä kesti (Ravelryn mukaan noin vuoden). Mutta sainpahan lopulta valmiiksi. Itse asiassa sain valmiiksi jo maaliskuussa, mutta seuraava projekti olikin kuvaaminen. Ensimmäisiin kuviin en ollut tyytyväinen, joten piti jäädä odottelemaan hyviä kuvausilmoja ja hetkeä, jolloin oltaisiin sen hyvän ilman aikaan yhtä aikaa kotona Miehen kanssa. Tänään otettiin sitten kuvat räntäsateen ja raekuuron välillä (tosin kuvaushetkellä kerkesi pienen vesikuuronkin pitää). Perinteinen vappusää siis :).

Jotenkin tuntui tutulta, kun huomasin kolmasosan neulottuani, että tulostin oli tehnyt tepposet ja jättänyt rivin sieltä täältä tulostamatta (muistelen joskus ennenkin tulostimen aiheuttaneen ongelmia neuleprojekteihin). Jotain merkittäväähän niille riveille oli sattunut, joten ihan täysin ohjeen mukainen ei omasta versiosta tullut vaan kaavioita on toistettu ihan mielivaltaisia määriä (kuvittelin kyllä neuloessani tekeväni, kuten käskettiin).

Helmien määräkin on paljon ohjetta vähäisempi. Muistan tehneeni aloituksen melkoisen monta kertaa. Ensin päätin tehdä ilman helmiä koko huivin, purin ja kävin ostamassa helmet, aloitin helmien kanssa uudestaan, mutta totesin, että helmiä tulisi liikaa, purin taas ja aloitin uudestaan ilman helmiä. Lopulta päätin laittaa helmiä ainoastaan tuonne reunaosioon ja olen tyytyväinen päätökseeni. Päättelytekniikka (kaksinkertaisella langalla) oli minulle aivan uusi ja siihen ihastuin täysin! Ainoa ongelma tässä vaiheessa on, että missä ihmeen tilanteessa tulen ikinä käyttämään tällaista huivia?!?

Ohje: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman

Lanka: Grignasco MerinoSilk

Puikot: 3,5 mm

Helmet: Askartelukulmasta

En tiedä, miten muut helmiä pujottelevat neuleisiinsa. Nämä helmet olivat niin pienisilmäisiä, ettei mikään virkkuukoukku olisi läpi mennyt, joten ostin helmineulan, jonka toisen pään katkaisin, pujotin silmukan kahden "piikin" väliin ja helmen molempien piikkien yli silmukan ympärille, neula pois silmukasta ja neuloin silmukan. Aika hitaasti homma eteni, joten olisin varmaan vielä alkumetreillä, jos olisin käyttänyt kaikki ostamani helmet..

Langasta täytyy mainita sen verran, että tilasin sen aikoinaan netistä ja kuvan perusteella kuvittelin tilaavani valkoista lankaa. Yllätys oli suuri, kun postipaketista paljastuikin vaaleaa mintunvihreää. Silloin olin hiukan pettynyt, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen, ettei tilaukseni mennyt ihan nappiin!

Kesän varalle?

Kun sain valmiiksi pitkään vireillä olleen projektin, joka edellytti kaavion vilkuilua, helmien pujottelua ja suurta kärsivällisyyttä (ja jonka kuvaaminen on myöskin osoittautunut yllättävän vaativaksi, minkä vuoksi postauskin odotuttaa itseään), kaipasin jälleen pientä välipalatyötä, joka ei vaatisi liikaa aivosoluja saati keskittymistä.

Ohje: A Grey Loop by Helen G (Ravelry)

Lanka: Novita Florica

Puikot: 4,5 mm

Tämä osoittautui juuri sopivaksi välipalatarpeeseen. Neulominen oli vaivatonta ja nopeaa eikä vaativuustaso rasittanut älynystyröitä. Siitä huolimatta onnistuin yhden virheen tekemään, mutta annoin sen jäädä ja hyväksyin epätäydellisyyden ilman suuria tunnontuskia (kai tämän voi jonkin sortin kehittymiseksi laskea :) ). Kaiken lisäksi kolean sateiset kevätilmat tarjoavat vielä mahdollisuuden käyttää tätä rinkulaa ennen kesän tuloa (tai voihan se olla, että tuleva kesäkin tulee vielä näitä mahdollisuuksia tarjoamaan..).

Kukkahattutäti

Samana iltana ommellun pipon kanssa sain valmiiksi tämän viimeistelyjä vailla lojuneen myssyn. Taisi puraista se viimeistelykärpänen (tosin taidan omata tehokkaat vasta-aineet sen puremalle, koska vaikutus lakkasi hyvin pian..). Tämänkin valmistumista jarrutti koristeongelma. Neuloin ohjeen mukaisen kukkasen, mutta se ei tuntunut sopivalle, joten myssyn kohtalona oli odottaa langanpäättelyä muovipussissa syvälle kaappiin haudattuna yli vuoden verran. Blogeja selatessa törmäsin galamelin varrasruusuun ja muistin haudatun myssyprojektin. Vaikka ohjeessa langaksi suositeltiinkin ohutta mohair-lankaa, väänsin ruusun rohkeasti paksusta ja liukkaasta langasta. Kivan rouhea tuli ja olen pipoa uskaltanut pitää ihan päässäkin, vaikka yleensä vältän turhia krumeluureja pukeutumisessani.

Ohje: For Joana by Agata Smektala (Ravelry-linkki)

Lanka: Gjestal Tinde

Puikot: en muista, kun en ollut neulomisen aikana merkannut muistiin

Kuusi saumaa kahdessa kuukaudessa

Suorastaan päätä huimaava on ompeluvauhti tässä taloudessa. Yhtenä iltana piirsin kaavat ja leikkasin kankaan, sitten odottelin reilut kaksi kuukautta tilaisuutta (ja ennen kaikkea innostusta) ompeluhommiin. Eihän noihin kuuteen saumaan kovin monta minuuttia mennyt. Isoin ongelma taisi olla päätöksen tekeminen: Tehdäkö jotain yksityiskohtaa vai eikö tehdä. Kun en osannut päättää, millainen se jokin yksityiskohta voisi olla, päätin jättää tekemättä.

Kaavat: Ottobre 4/2012, malli 41. Baggy Look -pipo hieman suurennettuna

Kangas: Eurokankaasta

PS: En sui viiksiäni ylimmässä kuvassa.. ;)