Huoh, vastoinkäymiset käsitöiden saralla tuntuu aina yhtä ikävältä. Ja korjaustoimet aina yhtä vastenmielisiltä. Eilisillan väkersin Poikaviikarin nukahdettua raitapaitaa pojalle (ilman kunnon kaavoja). Sain valmiiksi ja menin nukkumaan. Aamulla vessassa ollessani kerroin pojalle, mitä illalla tein ja neuvoin hakemaan uuden paitansa 0mpelukoneen päältä. Poika teki työtä käskettyä ja juoksi ihan hirmu innoissaan takas vessaan paitaa heiluttaen ja silmät pyöreenä huuteli "paita, paita!". Olin tietenkin hirmu otettu moisesta innostuksesta, mutta annas olla, kun alettiin uutta paitaa sovittamaan... Pääaukosta oli tullut niin pieni, ettei mahtunut kaikkien kikkaroiden ylitse! Poikaviikari siihen totesi "Eimamu" (suom. Ei mahu).
Illalla halusin nähdä, olinko onnistunut kaavojen muokkauksessa pääaukkoa lukuunottamatta millään lailla ja leikkasin kahden sentin viillon kaula-aukkoon. Paita mahtui ja oli sopiva (siis jos ei katso sitä kaula-aukon viilto)! Nyt pitäis vaan jollain lailla motivoida itsensä tekemään tarvittavat muutokset kaula-aukkoon.
Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17
Kangas: Trikoo Eurokankaasta
Malli: Pienennetty (ja samalla vahingossa muokattu) SK 3/2007 mallista 17
2 kommenttia:
Moi!
Kiitos mun ekasta kommentista :) Hyvä idea se matto, mut meillä on kans nuo lapsukaiset, jotka kerkee ennen mua... Pääset heti mun suokkareihin ja mulla oottaa muuten tuota samaista raitatrikoota kaapissa pojalle paidaksi :)
terveisin vaaleansininen pantteri - henna
Kiitos, henna, vastakommentista! Heh, pitäis kehitellä joku kattoon nostettava pingotusalusta lapsellisille neulojille - menestys olis varmaan taattu =).
Lähetä kommentti