Tammikuun lopulla muistellaan joulua

Palatakseni vielä joulun muistoihin näin tammikuun jo vedellessä lähes viimeisiään (sain vihdoin siirrettyä kuvia kamerasta koneelle)..

Joulukortit, joiden kanssa noudatin jo tutuksi tullutta kaavaa: valmiiksi viimeisenä mahdollisena iltana, postilaatikkoon viimeisenä halvemman maksun aamuna.

Kuten kuvasta voi arvata tuli korteista melko muhkeita ja punainen joulukorttikuori irvisteli saumoistaan, mutta sain kuin sainkin kaikki kortit tungettua kuoren sisään (toista kuorta kun en enää kerennyt postista hakemaan). Yön ennen postitusta nukuin rauhallisin mielin tietämättä, minkä episodin onnistun aamulla keltaisella laatikolla järjestämään paksun kuoreni kanssa. Onneksi laatikolla ei ennen aamukuutta ollut ketään muuta; olisin hävennyt silmät päästäni, jos joku olisi nähnyt, kun yritän ängetä liian paksua kuorta väkipakolla aivan liian pieneksi suunnitellusta luukusta, huomannut, että kuori juuttui kiinni, nähnyt ajatuskuplani, kun mietin jätänkö kuoren vain paikoilleen, yritänkö vielä työntää vai ryhdynkö keplottelemaan sitä takaisin pakkasilmaan. Tässä vaiheessa alkoi jo pelottaa, että korttien tonttuset ovat pahoin vaurioituneita kulkuslakkeineen kaikkineen, mutta pienellä väkivallalla sain kuoren takaisin haltuuni, aukaisin sen ja sujauttelin tonttupostin pieni kuori kerrallaan keltaisen laatikon sisuksiin.

--

Ja sitten ainoa joululahja, jonka tein itse (eikä varsinainen lahjan käyttäjä ollut vielä jouluna edes syntynyt). Siskon loppiaisaattona syntyneelle tytölle neuloin nutun, jonka halusin antaa jo joulun aikaan, sillä seuraavasta käynnistä heillä päin ei ole mitään tietoa (toivottavasti jo parin viikon sisällä, haluaisin jo nähdä Poikaviikarin ekan tyttöserkun!).

Ohje: SK 4/2006, malli 6 ilman huppua

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Lanka: Jotain, jonka vyöte on kerennyt jo hukkua

Napit: Nappi ja nauhasta

Nyt on kaikki käsityöt ollut tauolla siitä saakka, kun tuon nutun sain valmiiksi. Kaikki energia on mennyt muuhun ja unta ei tunnu vain saavan riittävästi. Jospa tämä käsityörintamakin piristyy jahka päivä vielä hiukan pitenee.