Miksi kutsutaan ulkotilojen "sisustamista"? Ulostamiseksi ;)? Tuskin, mutta sitä minä nyt olen tehnyt: "sisustanut" terassiamme. Terassin tuoleissa on kamalan tylsät, beiget pehmusteet, joten aloitin operaatio-tylsyyden-poistamisen, joka tässä tapauksessa tunnetaan myös nimellä operaatio-matonkuteiden-tuhoaminen (tosin suurin osa on ensin leikattava, kröhöm..).
Ohje: Oma (jotain isoäidinneliön tapaista)
"Lanka": Eri materiaaleja olevia matonkuteita
Virkkuukoukku: Ehkä noin 15mm
Tätä ensimmäistä virkatessa huomasin vasta viimeisillä kerroksilla värien täsmäävän eiliseen teemaan, eli brittikuninkaallisten häihin (tosin aivoissa joku huusi vain "juu-es-ei, juu-es-ei!"). Vielä on kolme tekemättä ja kaikista on tulossa riemukkaasti erivärisiä ja monivärisiä, mikä osittain johtuu materiaalien rajallisuudesta ja rajoittuneesta värimaailmasta. Juuri äsken leikkelyskassia penkoessa tuskailin, miten tylsän ja synkän värisissä vaatteissa ollaankaan ennen kuljettu (ja lakanoissakin huomasin vasta muutama vuosi sitten olevan ihan oikeasti kivan värisiä vaihtoehtoja ;) ).
Pakko vielä näyttää millaisella työvälineellä päällisiä virkkailen. En raaskinut/jaksanut lähteä ostamaan isoa virkkuukoukkua tällaista kokeilua varten, joten Mies pistäytyi autotallissa ja tekaisi minulle tämän uniikin koukun hirvensarvesta! Hyvin toimi käytännössä!
Huhtikuuhun on mahtunut paljon! Olen muun muassa aloittanut juoksulenkkeilyn (hölkkäämistä se taitaa pikemminkin vielä olla, ja kävelen välillä), uskaltautunut mukaan sosiaaliseen neulontaan, kylvänyt siemeniä, suunnitellut kasvimaata ja muuta pihaa, viettänyt pääsiäisen survivor campilla (siltä se tuntui, kun Mies otti ja sairastui vesirokkoon ja koko pääsiäisen suunnitelmat meni sen sileän tien uusiksi, kun yritettiin vaan selvitä aina seuraavaan hetkeen...), päässyt puutarhamyymälään, leiponut, juonut monet päiväkahvit ulkona, kuivannut hirmuisen määrän pyykkiä ulkona.
Lenkkeillessä olen huomannut päästäväni itseni vähän liian helpolla. Poikaviikari on osoittautunut mahtavaksi personal traineriksi; Hän ajaa pyörällä vieressä ja heti jos siirryn kävelemään, alkaa vaatiminen: "Juokse, äiti! Ihan tulikengillä!". Ja yllättäen se kipinä sieltä kengistä aina löytyy uudestaan ;).
8 kommenttia:
kivoja touhuja täällä.
mahtava toi virkkuukoukku!
mä kävin pääsiäisenä pitkästä aikaa hölkkälenkillä pojat pyörillä vieressä. mahtavalta tuntui käydä pitkästä aikaa. koskakohan pääsisi seuraavan kerran :)
Aaaah mikä virkkuukoukku, tahtoo samanlaisen!
Vau mikä virkkuukoukku! Aivan upea.
Ja tsemppejä juoksulenkeille, minä yritän myös löytää juoksemista uudelleen pienen tauon jälkeen.
Tuo koukku varmasti kestää! Piristävä päällys.
Kekseliäs mies ja upea koukku :) Toivottavasti olette päässeet pahimman yli sairastelussa.
Noin upeaa virkkuukoukkua en ole eläessäni nähnyt! Jos tuollaisia olisi myytävänä, niin varmasti menisi kaupan!! Minä ostaisin heti yhden =o)
Kauniita päällisiä olet tehnyt.
Paljon mukavia tapahtumia sinulla on ollut huhtikuussa. Vesirokko aikuisella ei kuitenkaan kuulu niihin.
Aivan ihanan virkkuukoukun miehesi on sinulle tehnyt.
sade: Kiitti! Meillä poika tahtois nykyisin ihan aina lenkille mukaan (vaikka yrittäisin ajoittaa lenkit lastenohjelmienkin aikaan!). Onneksi nyt näkee lenkkeillä vielä lasten nukahdettuakin, jos ihan välttämättä tahdon koiran kans kahden lähteä =).
TiiQ ja Tiina: Tänks!
Jokke: Juu, hyvin kestää matonkuteiden virkkausta! Muovikoukku vois olla kovilla..
Mii: Kiitos! Niin toivon minäkin! Nyt lapset aloittelevat sairastelua, mutta toivottavasti pääsevät vähemmällä kuin Mies.
Hanna: Mies kiittää ja sanoi, jotta kympin kappale. Ei näistä savolaisista tosin tiedä, milloin vitsailevat ;).
Sari: Kaunis kiitos!
Lähetä kommentti