Esikoululaisilla alkoi hiihto- ja luistelukausi tällä viikolla. Kuten tyyliimme kuuluu (valitettavasti), huomattiin monojen ja muiden hiihtimien olevan liian pieniä vasta edellisellä viikolla ja suksiostoksille selviydyttiin kaksi päivää ennen h-hetkeä. Monoja kaupassa soviteltaessa älysin, että Poikaviikarilta uupuu sopivat villasukat, jotein anoin perheeltä luvan runsaaseen neulomisaikaan ja tikuttelin perussukat peruslangasta lauantain ja sunnuntain aikana (ihan supernopeasti siis minun ollessa kyseessä). Asiaa saattoi hiukan auttaa angiina, joka piti minut poissa keittiöhommista ja enimmistä lasten kanssa touhuiluista tartuttamivaaran vuoksi.
Tyypilliseen tapaani en onnistunut välttämään katastrofaalisia tilanteita edes perussukkien neulomisessa. Lanka oli peruja kolmen vuoden takaisesta vauvanpeittoprojektista (aloitin OpArt-peittoa, värit eivät sopineetkaan yhteen, joten jätin sen kesken ja virkkasin tämän). Nyt purin OpArtista sinistä lankaa ja korkkasin lisäksi aloittamattoman kerän, jotta sain neulottua kaksi sukkaa yhtä aikaa. Tietenkään en alkanut oikomaan juuri purettua lankaa, joten toisen sukan varsi on hieman omalaatuisen näköinen. Lisäksi huomasin ennen kantapäätä toisesta kerästä pilkottavan parikymmentä langanpäätä!! Hetkessä mieleen vilahti tilannekuvia vuosien takaa, kun olin unohtanut sakset sohvan käsinojalle ja Poikaviikari ne löydettyään hieman testasi, miten sakset uppoaa lankakerään...
Onnistuin siis tekemään yhtä aikaa kaksi sukkaa, joista toinen on siisti ja toisessa on ruma varsi ja kymmenen solmua. Mutta sopivat ne on joka tapauksessa ja ajavat asiansa. Ainiin, ja unohdin neuloa varren joustimen jälkeen muutaman kerroksen sileää ennen kantapäätä, mutta haitanneeko tuo.
(Kuva napattu luistelureissun lähtötohinoissa.)
Ohje: Omasta päästä
Lanka: Novita Nalle Aloe Vera
Puikot: 3,0 mm
Ainiin, ja ne tukikepit, joista otsikossa mainitsen vaativat ehkä pienen selityksen. Kun oltiin lähdössä suksiostoksille, Poikaviikari kyseli innoissaan: "Ai siis saanko minä ihan ne tukikepitkin?". Kyllä taas hampaita nauratti!
4 kommenttia:
Mutta tukikepithän ne nimenomaan onkin, varsinkin lapsille. Onpa lohdullista, että muillakin menee joskus sukanneulominen ei-ihan-niin-putkeen..
Juu, kyllä neulominenkin voi olla jännittävää ja tapahtumarikasta puuhaa :)
Hih, lasten suusta kuulee totuuden :D Liljakin hiihtelee mielellään, mutta meillä on vielä sellaset sukset joihin laitetaan vaan kenkä kiinni. Hyvin niilläkin pääsee peltoa ympäri :)
Juu, se on, Altocumulus, kumman lohduttavaa kuulla muiden epäonnistumisista :).
Anonyymi, ainakin minä näyn onnistuvan tässä ylimääräisen jännityksen luomisessa ;)..
Emma, Liljan iässä kenkiin kiinnitettävät sukset onkin hyvät! Ainakin meillä tuossa iässä saatettiin pihalla yhtäkkiä hoksata, että halutaan hiihtää ja parin minuutin päästä ei enää haluttukaan, joten säästyttiin monilta kenkien/monojen vaihdolta :).
Lähetä kommentti