Miehen vanhempia lahjottiin tänä vuonna mm. itse ommelluilla lautasliinoilla ja lautasliinarenkailla. Joku vuosi sitten surauttelin anopille kaitaliinoja vanhasta pöytäliinasta pinttyneitä tahroja väistellen. Kuten aina, jätin jämäpalat jemmaan myöhempää käyttöä varten ja nyt applikoin ruusut vanhasta pöytäliinasta näihin lautasliinoihin (ihme kyllä, tällä kertaa sitä myöhempää käyttöä jopa tuli!!).
Pöytäliinan anoppi oli ostanut Karjalasta vieraillessaan sukujuurillaan Sortavalassa, ja nyt appiukko tulkitsi ruusut Sortavalan kartaksi! ;D Pakko oli googlettaa Sortavala, ja todentotta, kyllähän se kartta hiukan näitä ruusuja muistuttaa! Aloin jo epäillä, lienenkö itse tulkinnut liinassa olleet karttakuvat vahingossa ruusuiksi...
Tähän lahjaan liitettiin edellisen postauksen sydämistä se, jossa on Karjalan pieni kukko kirjailtuna sille samaiselle Karjalasta tuodulle liinakankaalle, josta nämä ruusutkin on otettu (kukon pistelin siis ihan itse, en voi sälyttää Karjalan taitajille tuollasia harakanvarpaita ;D).
Lautasliinarenkaiden ohje Käden taidot -kirjasta, lanka Himalaya (?), virkkuukoukku 3,5 mm.
2 kommenttia:
Tuhannet kiitokset miniälle kauniista lahjasta. Anoppi oli lahjasta niin otettu, aattoiltana kun paketin aukaisi niin kyynel tuli silmäkulmaan ja tunnistin heti Karjalan liinan ja miten kaunis sydänkirjailtu. Tämä lahja on niin arvokas, että se säilyy sukupolvelta toiselle.
Kiittäen anoppi
Kiitos, ilo oli minun puolellani :)!
Lähetä kommentti