Terassin tuolien uudet vaatteet

Nyt on loputkin terassin tuolit saaneet uudet pehmusteiden päälliset. Kuten sanottua, kaikki ovat eri värisiä ja yhteenkään en katsonut kertaakaan, miten olen aiemmat tehnyt (montako kerrosta ennen kaventeluja tms.), joten jokainen taitaa olla ihan omanlaisensa. Myös muutamat "virheet" sallin näihin päällisiin, mikä oli melko vapauttava kokemus (taidan olla useimmiten hiukan turhan itsekriittinen ja liian tarkka oman käden jäljestä).

Matonkuteiden koukuttelu oli sen verran koukuttavaa ja älyvapaata puuhaa, että tuolinpäälliset saavat ehkä jo lähiaikoina terassille seurakseen tyyliltään yhteensopivan (eli ihan mitä sattuu tulemaan olemassa olevilla materiaaleilla) maton.
--

Äitienpäivä on ollut ihana! Vaikka lapset sairastavatkin vesirokkoa, sain osakseni erityishuomiota ja aikaa lempipuuhilleni. Aamulla sain nukkua pitkään (nukkuminen = lempipuuha nro 1 ;) ), aamukahvit sain kakun kanssa (ja eilen sain aikaa kyseisen kakun tekemiseen ;), leipominen on myös lempipuuhiani), aamupäivän sain seurata, kun kasvimaa kuohkeutui Miehen ja puutarhajyrsimen ansiosta, päivällä sain pitkästä aikaa siivota kunnolla (uskokaa tai älkää myös siivoaminen on lempipuuhiani, mikäli saan tehdä sitä rauhassa), iltapäivällä aloitin kasvimaalla myllerryksen Poikaviikarin avustuksella (tämä oli ehkä koko päivän parasta aikaa!), leikkelin hetken trikookudetta ulkona ja illalla pääsin vielä saunomaan. Kaiken lisäksi ilmojen haltija hemmotteli äitejä (ja ehkä kaikkia muitakin ;) ) tähän astisen kevään kauneimmalla säällä! Toivottavasti jokainen äiti on tänä päivänä saanut edes hieman erityishuomiota osakseen!

Ulostamistako?

Miksi kutsutaan ulkotilojen "sisustamista"? Ulostamiseksi ;)? Tuskin, mutta sitä minä nyt olen tehnyt: "sisustanut" terassiamme. Terassin tuoleissa on kamalan tylsät, beiget pehmusteet, joten aloitin operaatio-tylsyyden-poistamisen, joka tässä tapauksessa tunnetaan myös nimellä operaatio-matonkuteiden-tuhoaminen (tosin suurin osa on ensin leikattava, kröhöm..).

Ohje: Oma (jotain isoäidinneliön tapaista)

"Lanka": Eri materiaaleja olevia matonkuteita

Virkkuukoukku: Ehkä noin 15mm

Tätä ensimmäistä virkatessa huomasin vasta viimeisillä kerroksilla värien täsmäävän eiliseen teemaan, eli brittikuninkaallisten häihin (tosin aivoissa joku huusi vain "juu-es-ei, juu-es-ei!"). Vielä on kolme tekemättä ja kaikista on tulossa riemukkaasti erivärisiä ja monivärisiä, mikä osittain johtuu materiaalien rajallisuudesta ja rajoittuneesta värimaailmasta. Juuri äsken leikkelyskassia penkoessa tuskailin, miten tylsän ja synkän värisissä vaatteissa ollaankaan ennen kuljettu (ja lakanoissakin huomasin vasta muutama vuosi sitten olevan ihan oikeasti kivan värisiä vaihtoehtoja ;) ).

Pakko vielä näyttää millaisella työvälineellä päällisiä virkkailen. En raaskinut/jaksanut lähteä ostamaan isoa virkkuukoukkua tällaista kokeilua varten, joten Mies pistäytyi autotallissa ja tekaisi minulle tämän uniikin koukun hirvensarvesta! Hyvin toimi käytännössä!

Huhtikuuhun on mahtunut paljon! Olen muun muassa aloittanut juoksulenkkeilyn (hölkkäämistä se taitaa pikemminkin vielä olla, ja kävelen välillä), uskaltautunut mukaan sosiaaliseen neulontaan, kylvänyt siemeniä, suunnitellut kasvimaata ja muuta pihaa, viettänyt pääsiäisen survivor campilla (siltä se tuntui, kun Mies otti ja sairastui vesirokkoon ja koko pääsiäisen suunnitelmat meni sen sileän tien uusiksi, kun yritettiin vaan selvitä aina seuraavaan hetkeen...), päässyt puutarhamyymälään, leiponut, juonut monet päiväkahvit ulkona, kuivannut hirmuisen määrän pyykkiä ulkona.

Lenkkeillessä olen huomannut päästäväni itseni vähän liian helpolla. Poikaviikari on osoittautunut mahtavaksi personal traineriksi; Hän ajaa pyörällä vieressä ja heti jos siirryn kävelemään, alkaa vaatiminen: "Juokse, äiti! Ihan tulikengillä!". Ja yllättäen se kipinä sieltä kengistä aina löytyy uudestaan ;).

Mitä tapahtuu epäonnistuneille ja käytöstä poistetuille neuleille?

Ne tietenkin annetaan vähempiosaisten käyttöön. Siis niille, jotka joutuvat viettämään yönsäkin ulkona pakkasessa:

Jääkiekkoileva lumiukko sai päähänsä ehkä kerran ihmispäässä olleen Teddy-pipon (ajalta ennen Poikaviikaria) sekä kaulahuivin, joka on tehty mohairkolmiohuivin jämäkerästä ja on ihmiskaulaan liian lyhyt (sekin samalta aikakaudelta). Huivia kyllä jonkin verran käytinkin epäkäytännöllisestä pituudestaan huolimatta - oli niin kivan värinen (se kolmiohuivi (malliltaan Kiri) makoilee jossain anopin kaappien kätköissä.

Käsitöitä = käsille töitä?

Enää en ihmettele, miksi ravintolan jälkiruokalistalla neljä pientä suklaakonvehtia maksaa lähes kahdeksan euroa! Siis siinä tapauksessa, että ne ovat käsin väkerrettyjä (mitä kyllä hiukan ravintolakohtaisesti epäilen). Itse väkersin näitä suklaatryffeleitä käsin ja voi taivas, mikä homma muutamassa nokareessa oli! Muottiin valamalla tämä olisi ollut puolet helpompaa, mutta koska en omista muffinsivuokaa pienempiä muotteja, pyörittelin massan kahdella kahvilusikalla muka-palloiksi.

Ohje on Hackmanin pienestä reseptikirjasta 2010, joka tuli paistinpannun kylkiäisenä. Maku on hyvin lähellä Fazerinaa, josta pidän todella paljon. Maku on kuitenkin sen verran täyteläinen, että yksi tai kaksi palasta riittää viemään hiukan suuremmankin makeanhimon. Säilyvätpähän pidempään =).

Olen tehnyt käsitöistä myös ajatustöitä. Mielessäni olen nimittäin pyöritellyt Norsu Nötterön ohjeen kirjoittamista ja julkaisua (Ravelryssä). Suurimmaksi mieltä askarruttavaksi kysymykseksi on muodostunut, kehtaisinko pyytää ohjeesta pientä maksua. Pidän itseäni vielä(kin) melkoisena amatöörinä käsitöiden saralla eikä tajuntaani vielä(kään) ole kotitunut ajatus, että amatöörikin voisi arvostaa omaa työtään pyytämällä siitä korvausta. Suurta korvausta en ole ajatellut, sillä omaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta, että käsityötä varten ohjeesta joutuisi maksamaan enemmän kuin itse materiaaleista.

--

Miksi muuten vastaleivotun vauvan vanhemmille hoetaan: "Siinä sitä käsityötä nyt riittää!"? Mitä sillä tarkoitetaan (tai on joskus aikoinaan tarkoitettu)? Että ei ajatustyötä vaan käsille töitä?

--

Kohta meillä on käsille töitä myös pihalla, jos etupihankin puolen katolta lumet päättää hypätä alas. Täyttäisivät nimittäin siinä tapauksessa koko kulkuväylän ja sitten ei auttaisi lumikolaa ja käsilihaksia säästellä!

Bling-bling

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

--

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)

Sanojeni pitämistä

Lupasin kuvia mekosta käyttäjänsä päällä, mikäli saan luvan julkaista Kummitytön kuvia blogissani. Sain luvan, joten tässä tulee ;).

Kuvia oli paljon, mutta onnistuneita kuvia todella vähän. Olin jo unohtanut, miten hankalaa vuosikkaan kuvaaminen onkaan, ja nyt oman haasteensa kuvaamiseen toi vielä osaamattomuuteni tuon joululahjakameran kanssa ja hivenen hämärät olosuhteet (ei siis muuten kuin valoisuuden puolesta hämärät ;). Mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että voin todistaa mekon lopulta mahtuneen lapsosen pään yli (ja muutenkin päälle).

Väriä ja valoa

Kyllästyin siihen, että kaikki Tytöntyllerölle sopivat housut muuttuivat kestovaippojen kanssa kinttanoiksi, joten ratkaisin pulman neulomalla pitkälahkeiset villahousut. Sukat vaan jalkaan ja paita päälle, niin kyllä sisällä tarkenee! Seuraava ongelma olikin sitten se paita - bodyt kun näyttää hiukan hassuilta tuohon villapöksyjen päälle vedettynä (ja allekaan kun ei oikeen voi ;) ) ja "tavallisissa" paidoissa meinaa vielä tuon ikäisellä selkä vilkkua. Paitaongelma jäi vielä tällä kertaa ratkaisematta, mutta pöksyistä tuli ihanat. Juuri sellaista väriterapiaa, jota tähän aikaan vuodesta kaipaakin!

Ohje: oma, haarakiilaan sovellettu jälleen kerran Ullan villapöpien haarakiilaideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Kukkaniitty ja Takkatuli

Puikot: 4 mm

Seuraavat on jo suunnitteilla. Niihin aion lisätä tilaa takamukselle ja yritän muutenkin neuloa vähän reilumman kokoiset (näistä tuli taas kerran just sopivat, joten kohta ovat jo pienet).

--

Muutakin väriä olen elämääni hankkinut:

Uutta kuvassa on siis KnitPron puikot! Tähän saakka olen neulonut niillä joka marketista saatavilla metallisilla (ja muovisilla) Ponyilla tai Novitoilla tai mitä ne nyt millonkin on sattuneet olemaan ja nyt olen kyllä täysin hurahtanut välineurheilun puolelle! Kalastusta harrastavalle Miehelle yritin kuvailla eroa niin, että tähän saakka olen kalastanut sellasilla parinkympin vapa-kela-seteillä ja nyt ostin 300 euron setin. Hän ymmärsi heti =).

Värien ja uusien puikkojen lisäksi olemme saaneet nauttia myös uudesta sängystä (odotan jo nukkumaan pääsyä), ensimmäisestä hampaasta (Tytöntyllerön suussa), jatkuvista pakkasista, auringonpaisteesta (ja sen paljastamista likaisista ikkunoista), uudesta aluevaltauksesta käsitöiden saralla (perhonsidontavälineet lainassa Poikaviikarin kummilta) ja epävarmasti toimivasta nettiyhteydestä (mikä on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta laittaa keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään eli omaan perheeseen!).

Korteista asiaa

Lauantaina juhlittiin appiukon kuuskymppisiä, joten edellisen illan leikin jälleen korttiaskartelijaa. Voitteko kuvitella, millainen hinku ja palo nelivuotiaalla olisi ollut työntää vikkelä jalkansa korttiin ja mennä läpsytellä ympäri kämppää!! Onneksi olin ensin väsännyt kopiopaperista pikaisen mallikappaleen (koska en ollut ollenkaan varma idean toimivuudesta ja omista kyvyistäni toteuttaa se), joten Poikaviikari sai kokeilla paperikenkää jalkaansa ja toteuttaa itseään repimällä sen jaloillaan...

Syntymäpäivillä oli myös Miehen täti, jolla oli meille ystävänpäiväkortti. Sitä en tiedä, oliko kortin kuva tarkoin valittu vai silkkaa sattumaa, mutta hyvälle mielelle se joka tapauksessa sai neulovine lampaineen!

Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa tämän kuvan myötä (taustalla tämän hetkinen "isompi projektini", joka todennäköisesti valmistuu joskus viiden vuoden päästä..)!!

Norsu Nötterö

Saanen esitellä: Syntymäpäivälahja(n osa) Kummitytölle! Tarkoitukseni oli tehdä norsu, joka makaa maassa jalat levällään, mutta yllätyksekseni huomasin kuvia ottaessa, että sen saa aseteltua myös seisomaan.

Kovin huterasti hän tosin seisoo, kärsä meinaa väkisin painua alas, joten luontevimmillaan hän on massu tiukasti maata vasten ;).

Ohje: Täysin omasta päästä (mistä olen äärettömän ylpeä!)

Puikot: 3,0 mm

Lanka: Sandnes Mini Duett, silmiin Novita Tennessee

Kaulan rusetti: Jostain H&M:n paidasta henkarinauha ;)

--

Vihdoin pääsimme siis käymään Kummitytön 1-vuotissynttäreitä juhlistamassa, vaikka tälläkin kertaa meinasi sairastelut reissumme estää (mentiin pieniä pöpöjä uhmaten). Oulussa käydessä piti tietenkin päästä Kärkkäiselle, koska olin kuullut huhuja, että siellä myydään Dropsin lankoja. Kyllähän niitä siellä olikin, mutta värit eivät miellyttäneet, joten (voitteko kuvitella!) kassalle en vienyt ainoatakaan lankakerää.

Sain myös otettua kuvia aiemman postauksen neulemekosta Kummitytön päällä ja sain luvan niitä täällä julkaistakin, joten tiedossa lisää kuvia mekosta kunhan pääsen jossain välissä kahlaamaan viikonlopun kuvaviidakon läpi.