Pororakkaussukat

Kun näin Napit puuttuu -blogin Tiinan pororakkaussukat, tiesin heti, että tällaset mun on tehtävä ja eräs tietty ystävä (joka ilahdutti meitä syksyllä Lapinreissulta lähetetyllä postikortilla, jonka kuva on tainnut toimia esikuvana tälle neulemallille) tuli heti mieleen sukkien omistajaksi. Vielä kun tämän ystävän syntymäpäivä alkoi olla lähellä ja langat löytyi jo valmiiksi marinoituina kaapista, merkit sukkapuikkojen viuhkimiselle olivat selvät! (Hahaa, kosto elää ja tuplaantuu :D!)

Ohje: Kirjoneulekaavioon fornicating deer chart by Anne Rutten, muu sukka ihan omien mieltymysten mukaan

Lanka: Novita Tico Tico, väreissä musta ja pinkki-puna-kelta-oranssi

Puikot: 2,5 mm

Alimmassa kuvassa sukat paketissa ja korttia koristaa tämä sama neulekaavio ruutupaperille väriteltynä. Vitsit, että mulla olikin hauskaa näitä neuloessa :D!!

Viime vuoden luovuuden metsästystä

Viime vuonna facebookissa kiersi "luovuuteen kannustava haaste". Tottakai osallistuin tähän, mutta vuodenvaihteen tietämillä heräsin miettimään, olinkohan täyttänyt lupaukseni toimittaa kommentoineille jotain itse tehtyä. Ihan ei ajatukset olleet järjestyksessä, liekö ollut siskolle viedyt leipomukset vuonna 2013 vai edellisenä. Ja joululahjasydäntä en ollut tähän tarkoitukseen omassa mielessäni korvamerkinnyt, joten olihan mun vielä jotain yllätystä tekaistava! Projektipussukoillehan on jokaisella käsityöihmisellä tarvetta, joten ompelin kaapista löytyneistä puuvillakankaista tällasen (toki tätä voi johonkin muuhunkin tarkoitukseen käyttää!):

Ohje: Suuri Käsityö 11-12/2007, malli 19

Kankaat: Eurokankaasta vuosia sitten

Ja korttikin oli mukaan tehtävä. Mallia kortin mekkoon otin Suuri Käsityö -lehden tammikuun numerosta (1/2014).

Puputytön paita

Koko syksyn ja loppuvuoden sekä tätä alkuvuottakin kärsitty käsiongelma alkoi pari viikkoa sitten vihdoin (ainakin toistaiseksi) hellittää. Muutaman kivuttoman päivän jälkeen aloin haikailla neulomisen lisäksi myös ompelukoneen ääreen ja muistin joskus viime talvena leikanneeni valmiiksi paidan kappaleita Tytöntyllerön pupupaitaa varten.

Sieltähän ne kangaspalat kaapin pohjalta löytyi Ottobre-lehden välistä. Hiukan jännitti, minkä kokoiset kaavat olinkaan vuosi sitten piirtänyt - joko olis tyttö kasvanut kangaspaloista ohi! Mutta kerrankin olin ollut kaukaa viisas (ja tuntenut nähtävästi itseni ja tapani hautoa kaikkea vuosisotalla) ja olin piirtänyt 110-senttiset kaavat. Jälkeenpäin kyllä huomasin, ettei se viisautta tainnut ollakaan - tästä paidasta pienin koko vain sattui olemaan 110 cm :D.

Ohje: Ottobre 4/2012, malli 16. Pupunen

Kangas: Eurokankaan puuvillatrikoota vuosien takaa, 

pupu-applikointi miehen vanhasta trikoopaidasta

Tästä tuli heti pupuja rakastavan tytön lempipaita, joka täytyy salaa viedä pesuun välillä :D.

Karjalan liinasta on moneksi

Miehen vanhempia lahjottiin tänä vuonna mm. itse ommelluilla lautasliinoilla ja lautasliinarenkailla. Joku vuosi sitten surauttelin anopille kaitaliinoja vanhasta pöytäliinasta pinttyneitä tahroja väistellen. Kuten aina, jätin jämäpalat jemmaan myöhempää käyttöä varten ja nyt applikoin ruusut vanhasta pöytäliinasta näihin lautasliinoihin (ihme kyllä, tällä kertaa sitä myöhempää käyttöä jopa tuli!!).

Pöytäliinan anoppi oli ostanut Karjalasta vieraillessaan sukujuurillaan Sortavalassa, ja nyt appiukko tulkitsi ruusut Sortavalan kartaksi! ;D Pakko oli googlettaa Sortavala, ja todentotta, kyllähän se kartta hiukan näitä ruusuja muistuttaa! Aloin jo epäillä, lienenkö itse tulkinnut liinassa olleet karttakuvat vahingossa ruusuiksi...

Tähän lahjaan liitettiin edellisen postauksen sydämistä se, jossa on Karjalan pieni kukko kirjailtuna sille samaiselle Karjalasta tuodulle liinakankaalle, josta nämä ruusutkin on otettu (kukon pistelin siis ihan itse, en voi sälyttää Karjalan taitajille tuollasia harakanvarpaita ;D).

Lautasliinarenkaiden ohje Käden taidot -kirjasta, lanka Himalaya (?), virkkuukoukku 3,5 mm.

Sydämellistä lahjontaa

Tänä jouluna aikuisten lahjottavien paketeista löytyi (muiden härpäkkeiden ohella) tällaisia sydämiä. Joissain paketeissa oli näiden seurana mm. itse tehtyä punaherukkahilloa (eli ei nämä ihan ainoat itse tehdyt lahjat olleet..)

Aika koukuttavaa tekemistä olivat. Vähän kuin korttien askartelu, mutta vielä asteen verran mukavampaa. Useampaankin kokeilin jopa käsin kirjomista, joka on vähän vierasta mulle.

Lapset halusivat itselleen yhdet sydämet ja saivat valita mieluisensa päältä. Poikaviikari valitsi tuon valkoisen, jossa on tähti/lumihiutale-kirjailu ja Tytöntyllerö kaikkein yksinkertaisimman eli tuon kukkakankaisen, jossa on pinkki nauha ja iso pinkki helmi, mutta ei nappeja eikä kirjailuja.

Kaavan nappasin muuten Suuri Käsityö -lehden Lahjaliitteestä 11-12/2010, mutta jouduin (tätäkin) kaavaa hiukan muokkaamaan (pienentämään), jotta sain ensimmäisenä käyttämästäni kangassuikaleesta sydämiä aikaan. Ja sitten päätin tehdä kaikista muistakin kankaista samalla muokatulla kaavalla, kun näistä tuli mukavan pienoisia (korkeus ehkä n. 15 cm).

Seiska

Syksy ja alkutalvi (mikä talvi??) vilahtivat aivan huomaamatta. Poikaviikarin syntymäpäiville marraskuun lopussa tein käsin lähinnä tarjottavia. Synttärikortti tuli tänä vuonna helpoimman kautta pienellä määrällä liimaa ja muutamalla saksien avauksella.

Porkkanapiirakka sai tällä kertaa koristeekseen pistaasipähkinärouhetta, josta tuli ihan kiva väripiriste tarjottavien joukkoon (tarjottavana oli siis muutakin kuin porkkanapiirakkaa, vaikken nyt kuvatodisteita tänne laitakaan ;D).

Hääjuhlatamineet

Loppuvuoden bloggaukset ovat odotuttaneet itseään. Nämä häätamineet tein marraskuun loppupuolella olleisiin kaveripariskunnan häihin. (Kengät ja korut on ihan kaupasta ostettuja ;D) Muut meidän perheestä saivat tällä kertaa juhlia ihan ostovermeissä.

Mekko

Ohje: Muokattu SK 11-12/2013, mallin 4 topin ohjeesta

Kangas: "Juhlatrikoo" Eurokankaan palalaarista

Pitsi: Eurokankaasta

Bolero

Ohje: Merman's Delight Shrug by Amanda Zeigler (Ravelry)

Lanka: Katia Kiss

Puikot: 4,5 mm

Laukku

Ohje: Omasta päästä

Tarvikkeet: Kangas ja kiinnitysmekanismi paikallisesta kangaskaupasta, pitsi Eurokankaasta, kovikekangas kaappien kätköistä ja kantohihna (joka osoittautui epäkäytännölliseksi) vanha rikkoutunut kaulakoru

Kortti

Tarvikkeet: Omista kaapeista

Kansipaperilompakko

Halusin tehdä äidin syntymäpäiviä varten jotain pientä, nopeaa, vähän käsiä rasittavaa ja särkymätöntä lähetettäväksi kortin ja Poikaviikarin uusimman koulukuvan kanssa mummoa ilahduttamaan. Ohje ja idea löytyi Jason Thompsonin kirjasta "Kirjan uusi elämä" ja kansipaperi Judith Lennoxin kirjasta "Lasiin kirjoitettu". Aika kauan piti kirjahyllyn edessä punnita, mistä kirjasta raaskin kansipaperin tuhota - varsinkin kun myös kansipaperin materiaali ja kuva+väritys olivat yhdessä vaakakupissa! 

Vähän jännitti, minkälaisen käyttötarkoituksen mummo tälle keksii, kun en mitään viestiä mukaan laittanut vinkiksi. En tiedä, miten kauan lie joutunut miettimään, mutta ihan samaan käyttötarkoitukseen oli mummo päätynyt kuin mihin tarkoitukseen tämän tein. :D

Katajaista

Pihakatajamme alimmat oksat kurottelivat kukkapenkin ylle varjostamaan liiaksi, joten kun tuli tarvetta "luonnonläheisille" pöytäkoristeille illanviettoon ystävien kanssa, en miettinyt kahta kertaa, raaskiiko katajasta pari oksaa poistaa. Lopulta kahdesta suurehkosta oksasta päätyi pöytää koristamaan vain kaksi kaunista osasta (kuvassa vilahtaa myös itse ommellut lautasliinat, kenties esittelen ne tarkemmin vielä joskus).

Jotta poistetuista oksista saatiin kaikki mahdollinen ilo irti, testailin käsien kuntoa parin hyvän päivän jälkeen sitomalla ulko-oveen katajakranssin. Voin kertoa, että seuraavat päivät olivat käsien osalta melkoisen tuskalliset (vaikka itse sitomisessa ei kauaa mennytkään). Toivottavasti kädet paranee ennen kuin tämä kranssi muuttuu ruskeaksi!

Kalhu

Tekstiviesti päiväkodista tiistaina noin klo 14:00: "Hei! Muistutellaan, että huomenna on naamiaiset--." Tietenkään en ollut muistanut moista ja ihan hetken yritin suostutella Tytöntylleröä esim. Batman-asuun tai noidan asuun, jolloin oltais voitu hyödyntää Batmanin viittaa, mutta ei vaan kelvannut. Seuraavat hetket kulutin selaamalla kaikkien omistamieni käsityölehtien sisällysluettelot ohjeita etsien (puheet sammakkoasusta sain onneksi vaiennettua..) ja lopulta aika- ja materiaalirajoitteet huomioiden valitsin kaavat eläinpäähineeseen (alkuperäinen oli esittävinään leijonaa, mutta mun versiosta tuli karhu).

Koska tiistai-illat on pyhitetty äidin ratsastusharrastukselle, alkoi karhun luomisella olla todella kiire. Ennen ratsastustunnille lähtöä ehdin kuitenkin piirtää kaavat, leikata kankaat ja kantaa ompelukoneen ja muut tilpehöörit keittiöön Tytöntyllerön huoneesta, koska hän jo nukkuu minun tullessa takaisin harrastukseni parista (minä niiiin tarvitsisin oman huoneen kaikelle käsityöroinalleni).

Kaikki lihakset hoosiannaa huutaen (eikä kaikkein vähiten sairaslomalla olevat käteni) ommella surautin vielä iltamyöhäsellä palat kasaan ja niin sain naamiaisaamuna herättää tyttösen karhupäähinettä esitellen (ilmeet oli kyllä kuin jouluaattona!!).

Ohje: SK 4/2009, malli 23

Kankaat: Tekoturkis ja korvien trikoo Eurokankaasta joskus vuosia sitten, vuoren trikoo vanhasta topista

Pariin kuukauteen en ole oikein kyennyt käsitöitä tekemään (siksi tämä blogikin on hiljentynyt entisestään), kun oikeassa kädessä on jonkinlaista hermovaivaa. Tämäkin yhden illan rutistus sai kyllä käden seuraavana päivänä kipuilemaan (eikä asiaa varmaan se rankka ratsastustuntikaan auttanut), mutta kyllä tämä käsillä tekeminen vaan sai mieltä piristettyä moneksi hetkeksi :).