Joka syksy se tulee

Sisustusvimma. Viime syksynä kohteena oli luku(neulomis)nurkkaus olohuoneessa ja eteinen. Lukunurkkauksesta laitan kuvia, kun siellä on mun askartelema rahi (vanhasta puulaatikosta) ja Miehen kans yhteistyössä väsäämä tauluhylly. Maalin (tai tässä tapauksessa kuultolakan) sutiminen on sitten kivaa!

Tuon orkidean suhteen mulla on vahva epäilys, ettei se enää mun hoidossa pääse kukkimaan - mutta en luovuta (ihan) vielä :).

Syytä juhlaan?

Tänään syötiin aamupuuro paremmilta lautasilta (koska muut syvät lautaset olivat pesukoneessa). Tytöntyllerön ihmeteltyä, miksi syödään niiltä, vaikkei ole mikään juhla, päätettiin että voidaanhan me jotain juhliakin. Siispä hän hyökkäsi omaan huoneeseensa etsimään nättejä vaatteita :D. Juuri ja juuri sain ylipuhuttua, ettei ihan niin hieno juhla ehkä nyt ole, että prinsessamekkoa tarvittaisiin, joten hän tyytyi tähän viime kesänä ompelemaani hameeseen. Ihan hyvä - sainpahan sen viimeinkin kuvattua :D.

Ohje: Ottobre 4/2012, malli 30. Groovy

Kankaat: Sydänkangas äidin peruja, vyötärökaitale napsittu minun vanhasta paidasta

PS. Vieläkään ei olla keksitty, mitä me tänään juhlittaisiin :D. Oliskohan tää blogin päivitys pitkästä aikaa perheen mielestä syy juhlia?

Halloween-paniikki

Jokasyksyinen halloween-juhlapaniikki oli perinteisesti myös syksyllä 2014. Tytöntyllerö halusi pukeutua kaapista löytyneeseen luurankohaalariin ja lupasin hänelle askarrella pääkallonaamarin. Tietenkään en halunnut mennä helpoimman kautta ja leikata valkoisesta pahvista pääkalloa, vaan ompelin college-kankaasta naamarin, johon täytteeksi vanua ja huopakankaasta muutama hammas.

Siksakit tietenkin räyheellä pinkillä ja otsalohkoon pinkki rusetti kertomaan, että tää on muutes tyttöluuranko!

Valitsin kuvat, joissa naamari näyttää parhaat puolensa - oikeesti se oli aika fiasko ja vääntyi tuosta silmien kohdalta liikaa ruttuun :/.

Malli: oma

Materiaalit: jämiä omista kaapeista

Appelsiinin silmänisku

Kesällä sain päähäni, että tahtoisin neuloa puolen vuoden päästä eläkkeelle jäävälle työkaverille huivin eläkkeellejääntilahjaksi. Yhdessä muiden työkavereiden kanssa valittiin netistä langat ja intopiukeena aloin neuloa. Ensimmäisestä silmukasta lähtien (tai oikeastaan ihan jo ensiajatuksesta lähtien) neuloin sillä ajatuksella, että hitaassa tahdissa etenen ja yritän kuunnella käsiäni ja niskaani, etten vain riko itseäni (vuoden takaiset kivut eivät todellakaan ole tervetulleita takaisin!). Koko projektin aikana en pitänyt valmistumista ajoissa varmana ja tämän ilmaisin koko työyhteisöllekin - huivi tulee lahjaksi vain, jos ehdin sen neuloa valmiiksi ilman, että kädet kipeytyy.

Ja kyllähän se valmistui - ihan hyvissä ajoin jopa! Ja lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka värivalinta mietityttikin ihan loppuun saakka. Kaunis väri, mutta sopiiko lahjan saajalle. (Ainoa huono puoli valkoisissa työvaatteissa on tämä - työkavereiden värimieltymykset pitäisi arvailla kenkien ja avainnauhan värin perusteella - ja avainnauhakin on usein työnantajalta saatu! ;D)

Malli: Eyeblink by Heidi Alander (Ravelry)

Lanka: Knitlob's Lair Ilmatar värissä Appelsiini

Puikot: 4 mm

Elokuisia

Tämä on jäänyt bloggaamatta teknisistä syistä. Kuvia kortista on ainoastaan puhelimessa ja vasta nyt älysin ladata bloggerin puhelimeen (tämähän tarkoittaa sitten myös puhelintasoisia kuvia...).

Kortilla onniteltiin 60-vuotiasta isääni yllätyssynttäreillä elokuussa.

Tekniikka on muutenkin vähän hidastanut tätä bloggailua. Hankittiin pöytäkoneen tilalle läppäri, jonka käyttöjärjestelmä on vieläkin vähän hakusessa ja esim. kuvien siirtäminen kamerasta koneelle tuntuu hyvin hyyyvin työläälle!

Vuoden kahvinjuonnin tulos

Vuosi-pari sitten keräsin laatikon perälle kahvipusseja aikomuksena vielä joskus väsätä niistä jonkinlainen pannunalunen. Kun kalakukkoneulojien kiertävä vaihtolaatikko oli meillä kylässä, sain inspiraation toteuttaa tämäkin suunnitelma. Tähän malliin kahvipusseja tarvitsi kahdeksan, mikä oli varastolleni armollinen määrä; kolme taisi jäädä vielä nurkkiin pyörimään (suurempaa tai monimutkaisempaa pannunalusta pääsisin meidän kahvinkulutuksella kokeilemaan ehkä joskus 5 - 10 vuoden kuluttua, ja sitten ongelmaksi muodostuisi matkan varrella muuttuneet pakkauskuosit..).

Ohje: Täältä

Poikaviikari oli vahvasti sitä mieltä, että tätä ei pitäisi vaihtolaatikkoon laittaa - olisi halunnut pitää tämän itse, mutta äiti oli taas ihan tylsä ja teki, miten itse halusi, joten siellä laatikossa tämä yhdessä aiempien postausten sukkien ja kassin kans asustaa. Toivottavasti löytävät uudet kodit - laatikossa asuminen näytti nimittäin aika ahtaalta..

Kukkakassi ja Suomen kuvat

Kun Kalakukkoneulojien kiertävä vaihtolaatikko ensimmäisen kerran pistäytyi meillä viime syksynä, käsiongelmani olivat pahimmoillaan enkä pystynyt laittamaan laatikkoon mitään itsetehtyä. Nyt toisella kierroksella halusin korvata edelliskerran puutteen ja sukkien lisäksi tein laatikkoon pari muutakin juttua ihan omin pikku kätösin. Tähän pussukkaan piirsin ihan vapaalla kädellä kaavan jonkinlaisen mielikuvan perusteella ja suruttelin berniinaa yhden illan.

Ohje: Ihan omasta päästä

Kankaat: Päällikangas jonkun vuoden takaista Eurokankaasta,

vuorikangas jonkun lehden tilaajalahjana saatu kietaisuhame vuosien takaa (muhinut käyttämättömänä kangasläjässä odottamassa järkevää käyttöä siitä saakka)

Kuvien neitokainen piristi tapansa mukaan iltaamme tarinoillaan viime viikolla. Hänellä on tapana silloin tällöin vertailla itseään ja osaamistaan kaksi vuotta nuorempaan serkkutyttöön (esim "Minä yllän jo tälle hyllylle, mutta serkku ei vielä yllä"). Viime viikolla satuimme tulemaan saunasta juuri säätiedotuksen aikaan ja Tytöntyllerö kysyi: "Äiti, onko tuo Suomen kuva?". Minä tietenkin hämmästelemään, mistä hän voi tunnistaa Suomen kartan ja selvisi, että on isän kanssa piirtänyt joskus "Suomen kuvia". Loppukaneettina Tytöntyllerö hyvin tosissaan selitti: "Nii-in, minä osaan jo piirtää Suomen. Mutta serkku ei osaa. Serkku osaa vaan Ruotsin."

Kahvikukkia

Nämä sukat aloitin jo elo-syyskuussa. Käsivaivat pisti projektin jäihin ja kun viimein pystyin taas varovasti neuloskelemaan rivin silloin, toisen tällöin, sain jo välillä kuulla "hirmuisen vitsikkäitä" huomautteluja: "nuo ne on sitten hitaat neuloa" (savolainen mies takaa, ettei tällaiset huomauttelut pääse loppumaan ;D).

Kun kalakukkoneulojien (Kuopion alueen neulojien) keskuudessa kiertävän "vaihtolaatikon" toinen kierros alkoi lähestyä omaa vuoroani, pistin vähän vauhtia näiden sukkien neulomiseen, jotta saisin nämä laatikkoon ilahduttamaan jotakuta muuta. Onnistuin ja huomenna nämä matkaavat täpötäydessä laatikossa eteenpäin ja toivottavasti ovat jonkun jalkaan (ja mieltymyksiin) sopivat.

Ohje: Butterblümchen by Christa Hartmann (ravelry)

Lanka: Knitlob's Lair Väinämöinen värissä Kahvi

Puikot: 2,5 mm

Kyllä meiltä laatikontäytteeksi jotain muutakin lähti, mutta niistä kuulette myöhemmin.

Pororakkaussukat

Kun näin Napit puuttuu -blogin Tiinan pororakkaussukat, tiesin heti, että tällaset mun on tehtävä ja eräs tietty ystävä (joka ilahdutti meitä syksyllä Lapinreissulta lähetetyllä postikortilla, jonka kuva on tainnut toimia esikuvana tälle neulemallille) tuli heti mieleen sukkien omistajaksi. Vielä kun tämän ystävän syntymäpäivä alkoi olla lähellä ja langat löytyi jo valmiiksi marinoituina kaapista, merkit sukkapuikkojen viuhkimiselle olivat selvät! (Hahaa, kosto elää ja tuplaantuu :D!)

Ohje: Kirjoneulekaavioon fornicating deer chart by Anne Rutten, muu sukka ihan omien mieltymysten mukaan

Lanka: Novita Tico Tico, väreissä musta ja pinkki-puna-kelta-oranssi

Puikot: 2,5 mm

Alimmassa kuvassa sukat paketissa ja korttia koristaa tämä sama neulekaavio ruutupaperille väriteltynä. Vitsit, että mulla olikin hauskaa näitä neuloessa :D!!

Viime vuoden luovuuden metsästystä

Viime vuonna facebookissa kiersi "luovuuteen kannustava haaste". Tottakai osallistuin tähän, mutta vuodenvaihteen tietämillä heräsin miettimään, olinkohan täyttänyt lupaukseni toimittaa kommentoineille jotain itse tehtyä. Ihan ei ajatukset olleet järjestyksessä, liekö ollut siskolle viedyt leipomukset vuonna 2013 vai edellisenä. Ja joululahjasydäntä en ollut tähän tarkoitukseen omassa mielessäni korvamerkinnyt, joten olihan mun vielä jotain yllätystä tekaistava! Projektipussukoillehan on jokaisella käsityöihmisellä tarvetta, joten ompelin kaapista löytyneistä puuvillakankaista tällasen (toki tätä voi johonkin muuhunkin tarkoitukseen käyttää!):

Ohje: Suuri Käsityö 11-12/2007, malli 19

Kankaat: Eurokankaasta vuosia sitten

Ja korttikin oli mukaan tehtävä. Mallia kortin mekkoon otin Suuri Käsityö -lehden tammikuun numerosta (1/2014).

Puputytön paita

Koko syksyn ja loppuvuoden sekä tätä alkuvuottakin kärsitty käsiongelma alkoi pari viikkoa sitten vihdoin (ainakin toistaiseksi) hellittää. Muutaman kivuttoman päivän jälkeen aloin haikailla neulomisen lisäksi myös ompelukoneen ääreen ja muistin joskus viime talvena leikanneeni valmiiksi paidan kappaleita Tytöntyllerön pupupaitaa varten.

Sieltähän ne kangaspalat kaapin pohjalta löytyi Ottobre-lehden välistä. Hiukan jännitti, minkä kokoiset kaavat olinkaan vuosi sitten piirtänyt - joko olis tyttö kasvanut kangaspaloista ohi! Mutta kerrankin olin ollut kaukaa viisas (ja tuntenut nähtävästi itseni ja tapani hautoa kaikkea vuosisotalla) ja olin piirtänyt 110-senttiset kaavat. Jälkeenpäin kyllä huomasin, ettei se viisautta tainnut ollakaan - tästä paidasta pienin koko vain sattui olemaan 110 cm :D.

Ohje: Ottobre 4/2012, malli 16. Pupunen

Kangas: Eurokankaan puuvillatrikoota vuosien takaa, 

pupu-applikointi miehen vanhasta trikoopaidasta

Tästä tuli heti pupuja rakastavan tytön lempipaita, joka täytyy salaa viedä pesuun välillä :D.

Karjalan liinasta on moneksi

Miehen vanhempia lahjottiin tänä vuonna mm. itse ommelluilla lautasliinoilla ja lautasliinarenkailla. Joku vuosi sitten surauttelin anopille kaitaliinoja vanhasta pöytäliinasta pinttyneitä tahroja väistellen. Kuten aina, jätin jämäpalat jemmaan myöhempää käyttöä varten ja nyt applikoin ruusut vanhasta pöytäliinasta näihin lautasliinoihin (ihme kyllä, tällä kertaa sitä myöhempää käyttöä jopa tuli!!).

Pöytäliinan anoppi oli ostanut Karjalasta vieraillessaan sukujuurillaan Sortavalassa, ja nyt appiukko tulkitsi ruusut Sortavalan kartaksi! ;D Pakko oli googlettaa Sortavala, ja todentotta, kyllähän se kartta hiukan näitä ruusuja muistuttaa! Aloin jo epäillä, lienenkö itse tulkinnut liinassa olleet karttakuvat vahingossa ruusuiksi...

Tähän lahjaan liitettiin edellisen postauksen sydämistä se, jossa on Karjalan pieni kukko kirjailtuna sille samaiselle Karjalasta tuodulle liinakankaalle, josta nämä ruusutkin on otettu (kukon pistelin siis ihan itse, en voi sälyttää Karjalan taitajille tuollasia harakanvarpaita ;D).

Lautasliinarenkaiden ohje Käden taidot -kirjasta, lanka Himalaya (?), virkkuukoukku 3,5 mm.

Sydämellistä lahjontaa

Tänä jouluna aikuisten lahjottavien paketeista löytyi (muiden härpäkkeiden ohella) tällaisia sydämiä. Joissain paketeissa oli näiden seurana mm. itse tehtyä punaherukkahilloa (eli ei nämä ihan ainoat itse tehdyt lahjat olleet..)

Aika koukuttavaa tekemistä olivat. Vähän kuin korttien askartelu, mutta vielä asteen verran mukavampaa. Useampaankin kokeilin jopa käsin kirjomista, joka on vähän vierasta mulle.

Lapset halusivat itselleen yhdet sydämet ja saivat valita mieluisensa päältä. Poikaviikari valitsi tuon valkoisen, jossa on tähti/lumihiutale-kirjailu ja Tytöntyllerö kaikkein yksinkertaisimman eli tuon kukkakankaisen, jossa on pinkki nauha ja iso pinkki helmi, mutta ei nappeja eikä kirjailuja.

Kaavan nappasin muuten Suuri Käsityö -lehden Lahjaliitteestä 11-12/2010, mutta jouduin (tätäkin) kaavaa hiukan muokkaamaan (pienentämään), jotta sain ensimmäisenä käyttämästäni kangassuikaleesta sydämiä aikaan. Ja sitten päätin tehdä kaikista muistakin kankaista samalla muokatulla kaavalla, kun näistä tuli mukavan pienoisia (korkeus ehkä n. 15 cm).

Seiska

Syksy ja alkutalvi (mikä talvi??) vilahtivat aivan huomaamatta. Poikaviikarin syntymäpäiville marraskuun lopussa tein käsin lähinnä tarjottavia. Synttärikortti tuli tänä vuonna helpoimman kautta pienellä määrällä liimaa ja muutamalla saksien avauksella.

Porkkanapiirakka sai tällä kertaa koristeekseen pistaasipähkinärouhetta, josta tuli ihan kiva väripiriste tarjottavien joukkoon (tarjottavana oli siis muutakin kuin porkkanapiirakkaa, vaikken nyt kuvatodisteita tänne laitakaan ;D).

Hääjuhlatamineet

Loppuvuoden bloggaukset ovat odotuttaneet itseään. Nämä häätamineet tein marraskuun loppupuolella olleisiin kaveripariskunnan häihin. (Kengät ja korut on ihan kaupasta ostettuja ;D) Muut meidän perheestä saivat tällä kertaa juhlia ihan ostovermeissä.

Mekko

Ohje: Muokattu SK 11-12/2013, mallin 4 topin ohjeesta

Kangas: "Juhlatrikoo" Eurokankaan palalaarista

Pitsi: Eurokankaasta

Bolero

Ohje: Merman's Delight Shrug by Amanda Zeigler (Ravelry)

Lanka: Katia Kiss

Puikot: 4,5 mm

Laukku

Ohje: Omasta päästä

Tarvikkeet: Kangas ja kiinnitysmekanismi paikallisesta kangaskaupasta, pitsi Eurokankaasta, kovikekangas kaappien kätköistä ja kantohihna (joka osoittautui epäkäytännölliseksi) vanha rikkoutunut kaulakoru

Kortti

Tarvikkeet: Omista kaapeista

Kansipaperilompakko

Halusin tehdä äidin syntymäpäiviä varten jotain pientä, nopeaa, vähän käsiä rasittavaa ja särkymätöntä lähetettäväksi kortin ja Poikaviikarin uusimman koulukuvan kanssa mummoa ilahduttamaan. Ohje ja idea löytyi Jason Thompsonin kirjasta "Kirjan uusi elämä" ja kansipaperi Judith Lennoxin kirjasta "Lasiin kirjoitettu". Aika kauan piti kirjahyllyn edessä punnita, mistä kirjasta raaskin kansipaperin tuhota - varsinkin kun myös kansipaperin materiaali ja kuva+väritys olivat yhdessä vaakakupissa! 

Vähän jännitti, minkälaisen käyttötarkoituksen mummo tälle keksii, kun en mitään viestiä mukaan laittanut vinkiksi. En tiedä, miten kauan lie joutunut miettimään, mutta ihan samaan käyttötarkoitukseen oli mummo päätynyt kuin mihin tarkoitukseen tämän tein. :D

Katajaista

Pihakatajamme alimmat oksat kurottelivat kukkapenkin ylle varjostamaan liiaksi, joten kun tuli tarvetta "luonnonläheisille" pöytäkoristeille illanviettoon ystävien kanssa, en miettinyt kahta kertaa, raaskiiko katajasta pari oksaa poistaa. Lopulta kahdesta suurehkosta oksasta päätyi pöytää koristamaan vain kaksi kaunista osasta (kuvassa vilahtaa myös itse ommellut lautasliinat, kenties esittelen ne tarkemmin vielä joskus).

Jotta poistetuista oksista saatiin kaikki mahdollinen ilo irti, testailin käsien kuntoa parin hyvän päivän jälkeen sitomalla ulko-oveen katajakranssin. Voin kertoa, että seuraavat päivät olivat käsien osalta melkoisen tuskalliset (vaikka itse sitomisessa ei kauaa mennytkään). Toivottavasti kädet paranee ennen kuin tämä kranssi muuttuu ruskeaksi!

Kalhu

Tekstiviesti päiväkodista tiistaina noin klo 14:00: "Hei! Muistutellaan, että huomenna on naamiaiset--." Tietenkään en ollut muistanut moista ja ihan hetken yritin suostutella Tytöntylleröä esim. Batman-asuun tai noidan asuun, jolloin oltais voitu hyödyntää Batmanin viittaa, mutta ei vaan kelvannut. Seuraavat hetket kulutin selaamalla kaikkien omistamieni käsityölehtien sisällysluettelot ohjeita etsien (puheet sammakkoasusta sain onneksi vaiennettua..) ja lopulta aika- ja materiaalirajoitteet huomioiden valitsin kaavat eläinpäähineeseen (alkuperäinen oli esittävinään leijonaa, mutta mun versiosta tuli karhu).

Koska tiistai-illat on pyhitetty äidin ratsastusharrastukselle, alkoi karhun luomisella olla todella kiire. Ennen ratsastustunnille lähtöä ehdin kuitenkin piirtää kaavat, leikata kankaat ja kantaa ompelukoneen ja muut tilpehöörit keittiöön Tytöntyllerön huoneesta, koska hän jo nukkuu minun tullessa takaisin harrastukseni parista (minä niiiin tarvitsisin oman huoneen kaikelle käsityöroinalleni).

Kaikki lihakset hoosiannaa huutaen (eikä kaikkein vähiten sairaslomalla olevat käteni) ommella surautin vielä iltamyöhäsellä palat kasaan ja niin sain naamiaisaamuna herättää tyttösen karhupäähinettä esitellen (ilmeet oli kyllä kuin jouluaattona!!).

Ohje: SK 4/2009, malli 23

Kankaat: Tekoturkis ja korvien trikoo Eurokankaasta joskus vuosia sitten, vuoren trikoo vanhasta topista

Pariin kuukauteen en ole oikein kyennyt käsitöitä tekemään (siksi tämä blogikin on hiljentynyt entisestään), kun oikeassa kädessä on jonkinlaista hermovaivaa. Tämäkin yhden illan rutistus sai kyllä käden seuraavana päivänä kipuilemaan (eikä asiaa varmaan se rankka ratsastustuntikaan auttanut), mutta kyllä tämä käsillä tekeminen vaan sai mieltä piristettyä moneksi hetkeksi :).