Bling-bling

Ostin tammikuussa isolla kylällä käydessä heräteostoksena Novitan Kidettä pari kerää ja viikkoja selailin Ravelryä etsien täydellistä ohjetta bling-bling-pipolle. Aikani turhaan selailtua päätin tehdä moisen ihan omasta päästä - mielessä kun oli, minkä mallinen ja tyylinen pipon pitäisi olla (aiemmassa postauksessa KnitPron puikkoja hehkuttaessani kuvassa on tuo oma luomukseni). Oma sävellys ei kuitenkaan muotoutunut niin lörpöksi kuin halusin, joten purin sen ja istuin vielä yhden illan Ravelryä selaillen.

Sitten se löytyi: Täydellinen ja hyvin lähellä mielikuvaani oleva malli!

Ohje: Star Crossed Slouchy Beret (Ravelry)

Lanka: Novita Kide

Puikot: 6 ja 8 mm pyöröt ja 7 mm sukkapuikot

Vielä hieman totuttelen pipon kimalteluun. Päässä se on ollut vasta pari kertaa kauppareissulla. Se kuitenkin on esittänyt vaatimuksen, että meikkiä on oltava naamassa ja päällä jotain muuta kuin pilkkihaalari ;).

--

Viime viikolla kävimme Oulun lääni -turneella sukuloimassa. Neljä vuorokautta, neljä kyläpaikkaa ja kolme yöpymispaikkaa. Ihana reissu, johon kuului mönkijäajelua, mäenlaskua, paksujen sukkapuikkojen lainaamista äidiltä, bling-bling-pipon loppuunsaattaminen, rallipelejä, pilkkireissu (jossa tärkeimpinä elementteinä olivat raitis ilma, hyvä seura ja makkaranpaisto), saunomista lähes joka ilta, rentoutumista, Kummityttö, hyvää syömistä ja paljon muita mukavia hetkiä.

Äiti, voisitko neuloa mulle matosia?

Tällaisiin leikkeihin äiti on aina valmis! Ensin hän kävi itse valitsemassa arkusta langat, sitten äiti sai rauhassa neuloa (ennenkuulumatonta!), minkä jälkeen lähdettiin ongelle ja saatiin monta ahventa! Otettiin kalastusreissulta kuviakin ja yhdessä laitettiin ne tänne blogiin. Kesää ja onkireissuja odotellessa.

(Matoset i-cordia, "ongenkoukku" Poikaviikarin kaatopaikkakohtalolta pelastama ostohanskojen "riiputuskoukku", onkivapa lelutyökalupakin kantokahva. Eläköön mielikuvitus!)

Sanojeni pitämistä

Lupasin kuvia mekosta käyttäjänsä päällä, mikäli saan luvan julkaista Kummitytön kuvia blogissani. Sain luvan, joten tässä tulee ;).

Kuvia oli paljon, mutta onnistuneita kuvia todella vähän. Olin jo unohtanut, miten hankalaa vuosikkaan kuvaaminen onkaan, ja nyt oman haasteensa kuvaamiseen toi vielä osaamattomuuteni tuon joululahjakameran kanssa ja hivenen hämärät olosuhteet (ei siis muuten kuin valoisuuden puolesta hämärät ;). Mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että voin todistaa mekon lopulta mahtuneen lapsosen pään yli (ja muutenkin päälle).

Väriä ja valoa

Kyllästyin siihen, että kaikki Tytöntyllerölle sopivat housut muuttuivat kestovaippojen kanssa kinttanoiksi, joten ratkaisin pulman neulomalla pitkälahkeiset villahousut. Sukat vaan jalkaan ja paita päälle, niin kyllä sisällä tarkenee! Seuraava ongelma olikin sitten se paita - bodyt kun näyttää hiukan hassuilta tuohon villapöksyjen päälle vedettynä (ja allekaan kun ei oikeen voi ;) ) ja "tavallisissa" paidoissa meinaa vielä tuon ikäisellä selkä vilkkua. Paitaongelma jäi vielä tällä kertaa ratkaisematta, mutta pöksyistä tuli ihanat. Juuri sellaista väriterapiaa, jota tähän aikaan vuodesta kaipaakin!

Ohje: oma, haarakiilaan sovellettu jälleen kerran Ullan villapöpien haarakiilaideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Kukkaniitty ja Takkatuli

Puikot: 4 mm

Seuraavat on jo suunnitteilla. Niihin aion lisätä tilaa takamukselle ja yritän muutenkin neuloa vähän reilumman kokoiset (näistä tuli taas kerran just sopivat, joten kohta ovat jo pienet).

--

Muutakin väriä olen elämääni hankkinut:

Uutta kuvassa on siis KnitPron puikot! Tähän saakka olen neulonut niillä joka marketista saatavilla metallisilla (ja muovisilla) Ponyilla tai Novitoilla tai mitä ne nyt millonkin on sattuneet olemaan ja nyt olen kyllä täysin hurahtanut välineurheilun puolelle! Kalastusta harrastavalle Miehelle yritin kuvailla eroa niin, että tähän saakka olen kalastanut sellasilla parinkympin vapa-kela-seteillä ja nyt ostin 300 euron setin. Hän ymmärsi heti =).

Värien ja uusien puikkojen lisäksi olemme saaneet nauttia myös uudesta sängystä (odotan jo nukkumaan pääsyä), ensimmäisestä hampaasta (Tytöntyllerön suussa), jatkuvista pakkasista, auringonpaisteesta (ja sen paljastamista likaisista ikkunoista), uudesta aluevaltauksesta käsitöiden saralla (perhonsidontavälineet lainassa Poikaviikarin kummilta) ja epävarmasti toimivasta nettiyhteydestä (mikä on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta laittaa keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään eli omaan perheeseen!).

Korteista asiaa

Lauantaina juhlittiin appiukon kuuskymppisiä, joten edellisen illan leikin jälleen korttiaskartelijaa. Voitteko kuvitella, millainen hinku ja palo nelivuotiaalla olisi ollut työntää vikkelä jalkansa korttiin ja mennä läpsytellä ympäri kämppää!! Onneksi olin ensin väsännyt kopiopaperista pikaisen mallikappaleen (koska en ollut ollenkaan varma idean toimivuudesta ja omista kyvyistäni toteuttaa se), joten Poikaviikari sai kokeilla paperikenkää jalkaansa ja toteuttaa itseään repimällä sen jaloillaan...

Syntymäpäivillä oli myös Miehen täti, jolla oli meille ystävänpäiväkortti. Sitä en tiedä, oliko kortin kuva tarkoin valittu vai silkkaa sattumaa, mutta hyvälle mielelle se joka tapauksessa sai neulovine lampaineen!

Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa tämän kuvan myötä (taustalla tämän hetkinen "isompi projektini", joka todennäköisesti valmistuu joskus viiden vuoden päästä..)!!

Norsu Nötterö

Saanen esitellä: Syntymäpäivälahja(n osa) Kummitytölle! Tarkoitukseni oli tehdä norsu, joka makaa maassa jalat levällään, mutta yllätyksekseni huomasin kuvia ottaessa, että sen saa aseteltua myös seisomaan.

Kovin huterasti hän tosin seisoo, kärsä meinaa väkisin painua alas, joten luontevimmillaan hän on massu tiukasti maata vasten ;).

Ohje: Täysin omasta päästä (mistä olen äärettömän ylpeä!)

Puikot: 3,0 mm

Lanka: Sandnes Mini Duett, silmiin Novita Tennessee

Kaulan rusetti: Jostain H&M:n paidasta henkarinauha ;)

--

Vihdoin pääsimme siis käymään Kummitytön 1-vuotissynttäreitä juhlistamassa, vaikka tälläkin kertaa meinasi sairastelut reissumme estää (mentiin pieniä pöpöjä uhmaten). Oulussa käydessä piti tietenkin päästä Kärkkäiselle, koska olin kuullut huhuja, että siellä myydään Dropsin lankoja. Kyllähän niitä siellä olikin, mutta värit eivät miellyttäneet, joten (voitteko kuvitella!) kassalle en vienyt ainoatakaan lankakerää.

Sain myös otettua kuvia aiemman postauksen neulemekosta Kummitytön päällä ja sain luvan niitä täällä julkaistakin, joten tiedossa lisää kuvia mekosta kunhan pääsen jossain välissä kahlaamaan viikonlopun kuvaviidakon läpi.

Tehtyä tekemättömäksi

Jälleen murehdittuani (ihan liikaa) menetettyä sain huomata murehtineeni lähes turhaan. Tällä kertaa siis murehdin niitä kadonneita valokuvia ja onneksi kerroin murheistani myös kylässä käyneelle Isoveljelle, sillä hän osasi kertoa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvistä vielä ihmeellisemmistä ohjelmista, joilla voi palauttaa poistettuja tiedostoja (ja ihan ilmaiseksi). Tänään sitten (ihan itse =) ) löysin ja latasin koneelleni yhden tuollaisista ihmeellisistä ohjelmista ja sain kuin sainkin palautettua osan noista kadottamistani kuvista. Valitettavasti kaikki joulukuvat olivat lopullisesti mennyttä samoin kuin muutamat erittäin onnistuneet kuvat kummitytöstä ja omista lapsosista. Mutta täytyy kait vaan yrittää ottaa uusia onnistuneita kuvia ja yrittää unohtaa lopullisesti menetetty.

Tässä vielä linkki käyttämääni ohjelmaan, jos siitä sattuisi jollekulle olemaan hyötyä.

Joulunajan päänvaiva

Tämän neuleen kanssa takkusi. Monta kertaa! Ensin tein täysin ohjeen mukaan, jolloin kaula-aukon viimeisellä viidellä sentillä ei kavennuksia tehty ollenkaan. Lopputulos oli "savupiippukaulus". Purin, tein uudestaan omalla sovelluksellani. Jätin viimeiset kirjoneulerivit pois, tein kavennuksia sopiviin kohtiin. Olin fiksu ja huomasin, että jos kaventelen ohjeesta poiketen, saattaa pää olla liian suuri menemään aukosta läpi. Tein taakse halkion, joka alkoi heti kirjoneuleen loputtua (kirjoneuleen neulominen nurjalta oli vielä tuolloin ajatuksena kammottava!). Virkkasin napinläven, ompelin napin ja annoin kummitytölle joululahjaksi. Happy ending!

..Vai oliko sittenkään? Ei. Kaula-aukko oli fiksuudestani huolimatta liian pieni eikä kummityttö-ressu ole vieläkään saanut edes sovitettua mekkoaan. Otin neuleen jouluvisiitiltä mukaani ja kotiin päästyäni keräsin muutaman päivän rohkeutta. Sitä nimittäin tarvittiin, sillä aikomukseni oli päästää ompelukone ja sakset mekon kimppuun!

Neuloin mallitilkun, johon ensin kokeilin leikkaamista. Lopputulos oli äärettömän siisti ja purkaantumaton, joten rohkeasti otin käsittelyyn itse pääpirun. Vaan kuinkas ollakaan: Ensimmäisessä kirjoneuleen langanvaihtokohdassa ompelukone teki stopin ja tuloksena oli mahdoton ompelulankapallero ja kallisarvoinen mekko tiukasti kiinni ompelukoneen hampaissa! (Mallitilkkuni oli tietenkin ollut sileää neuletta ilman langanpäättelyitä tai muita epätasaisuuksia.) Lopulta sain kuitenkin Berninani tarpomaan haluamaani reittiä ilman enempiä ryppyilyjä, mutta se yksi "ryppy" mekkoon joka tapauksessa jäi (sen purkaminen olisi ollut jo aivan liian hiuksia nostattavan jännittävää).

Seuraava koetinkivi olikin ompelukonejäljen peittäminen (ja halkion reunojen siistiminen). Ensin otin käteeni neulan ja pykäpistoin (nyt liikutaan aika heikoilla vesillä, joten en ole termistä ihan satavarma) yritin reunaa kaunistaa. Lopputulos lähinnä rumensi, joten purin aikaansaannokseni ja otin käteen hieman tutumman työkalun eli virkkuukoukun. Lopputulos miellytti enemmän silmää ja virkkuukoukulla viimeistely oli lisäksi moninverroin sukkelampaa. Tässä todistusaineistoa uhkarohkeudestani (loput todistusaineistot, kuten kuva mekosta ompelukoneessa ja saksien välittömässä läheisyydessä katosivat yhtä aikaa joulukuvien ja parinsadan muun kuvan kanssa..).

Ohje: Kirjoneuleinen liivihame, SK 8/2010, malli 19

Lanka: Sandnes Mini Duett

Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm

--

Arkeemme on viime aikoina kuulunut sairastelua (nyt myös Tytöntyllerö on sairastellut, joten omat yöunet odottavat vuoroaan jossain nurkan takana), hyviä ruokia (saahan sitä ihmetellä, miksi paino ei putoa..), siivoamattomia nurkkia (sekä keskilattioita =) ), lumitöitä (edelleen), naapurien vierailu, leipomusten suunnittelua, elokuvia (eilen Julia & Julie) ja hieman lukemista (jolle ei pariin kuukauteen ole liiennyt aikaa).

Verhot ilman saksia

Keittiöön tekemäni jouluverhot osoittautuivat liian jouluisiksi! Niistä oli päästävä nopeasti eroon joulun ajan loputtua. Viime kesänä tehty kukkaverho taas oli liian kesäinen vielä ikkunaan laitettavaksi, joten jotain uutta oli taas keksittävä. Kangasvarastoja penkoessa löysin viime talvena työkaverilta saadusta säkistä vanhan pöytäliinan (todennäköisesti jostain 70-luvulta). Kahvipöydässä oli kahvinläikyttäjät istutettu samalle puolelle pöytää. Kahvitahroja nimittäin on tasaisesti toisella sivulla, mutta toinen reuna oli tahraton. Yritin poistaa vuosikymmeniä vanhoja kahvitahroja, mutta jopa sappisaippualle se oli ylivoimainen tehtävä. Piilotin sitten tahrat tuolla tavalla rypyttämällä eivätkä haittaa edes minua itseäni =). Tähän verhoon ei siis tarvittu saksia eikä ompelukonetta, ainoastaan pesukonetta ja silitysrautaa sekä muutama neulanpisto.

Malli: oma

Kangas: Vanha pöytäliina

--

Viime viikkoihin on kuulunut lumitöitä, luistelua, pakkasta, Poikaviikarin kummallista kuumeilua, (josta johtuen) kummitytön synttärivisiitin siirtelyä, kadonneita valokuvia (sen siitä saa, kun alkaa opetella uusien ohjelmistojen käyttöä monen sadan kuvan läjällä), alennusmyyntejä, neulomista. Tiedättekö muuten, mitä neuloja ostaa alennusmyynneistä? Tietenkin halpoja valmisneuleita!

--

Pari neulejuttua odottaa esittelyään, mutta nyt on aika taas kortilla, joten ensi kerralla sitten.

Kadonneen blogitekstin arvoitus

Mokasin lisätessäni tunnisteita vanhoihin blogiteksteihin. Erästä yhteyshäiriöiden vuoksi luonnokseksi tallentunutta tekstiä poistaessani poistin vahingossa myös ihan oikean postauksen. Harmittaa, koska silloin tällöin luen omia kirjoituksiani ja pienistä sanoista muistan tapahtumia ja niihin liittyviä tunnelmia. Nyt en tietenkään muista poistamastani postauksesta muuta kuin villapöksyt! Ne voin tänne ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi lisätä, mutta harmikseni en niistäkään nyt muista minkä kokosilla puikoilla ne neuloin (mikä olisi tulevaisuutta ajatellen ihan hyödyllistä). Eniten jää kuitenkin harmittamaan se osa tekstiä, joka ei käsitellyt neuleita (tosin en ole edes varma, oliko kyseisessä postauksessa sellaista osaa, joten saatan harmitella ihan turhaan). Onneksi muistan kuitenkin tästä kuvasta tuon kuvaushetken tunnelman. Takassa oli tuli, ulkona hieman pakkasta ja koko perhe mukana kuvaamassa pöksyjä =).

Ohje: Omasta päästä, haarakiilaan sovellettu Ullan villapöpien haarakiilan ideaa

Lanka: Novita Puro väreissä Luumupuu ja Metsä

Puikot: 4,0 mm

--

Jokaiselle blogiini eksyvälle oikein onnekasta ja hyvien hetkien täyteistä vuotta 2011!