Tiekokouksen lähestyessä

Äidin pyöreä pöytäliina 70-luvulta (?) sai uuden elämän esiliinana. Tänään testasin uutta essua ensimmäisen kerran tositoimissa, kun leivoin omenamuffinseja huomista tiekokousta varten. Alkuun päästyäni jatkoin sisälämpötilan kohottamista parin leivän pyöräyttämisen verran. Essu hoiti hommansa, mutta on hieman hankalampi pukea kuin perinteisemmät versiot.

Ohje: SK 2/2009, malli 8

Materiaalit: Kaappien kätköistä

Accessories

Viimeksi käydessään appiukko toi mukanaan joitain meidän vanhoja tavaroita, jotka ovat heidän varastossaan olleet useamman vuoden säilössä tilan puutteen vuoksi. Tavarat olivat lisääntyneet tällaisella rasialla:

Kuulemma Mies on tämän aikoinaan saanut omalta papaltaan. Mitään tietoa ei ole, kenen tämä alunperin on tai millaisen ompelukoneen tarvikkeita sisältänyt - saati minkä ikäinen mahtaa lommoinen ja hieman ruostetta ottanut peltirasia olla. Minä omin rasian itselleni ja se pääsee vielä tehtävään, johon on alunperin luotukin (ainakin lähelle sitä).

Vielä viimeinen kuva uudesta aarteestani. Vieressä viime kesänä raksavierailun tuotoksia. Kivi, jossa sementtiin painettu puolitoistavuotiaan Poikaviikarin käsi. Tämä pääsee kunniapaikalle, jahka saamme pihatöitä siihen malliin, että koristuksia kaivataan.

Koevedos

Pidämme parin viikon päästä juhlat kaiken mahdollisen kunniaksi (tuparit on pitämättä, samoin minun valmistujaiset, minä saavutan neljännesvuosisadan ja poika neljännesvuosikymmenen merkkipaalun, kevät on parhaimmillaan, 2-vuotis hääpäivä lähestyy, jne..). Olen yrittänyt miettiä tarjottavia ja nyt tein koevedoksen voileipäkakusta uusimman Pirkan ohjeen mukaan. En ole koskaan ennen voileipäkakkua kokeillut, joten en uskaltanut suoraan juhlavieraille tarjottavaksi eka kappaletta tehdä.

Maisteltu ei vielä olla. Maku vasta ratkaisee saavatko juhlavieraat voileipäkakkua vai näkkileipää ;).

Vappuviikonloppu ollaan vietetty Poikaviikarin kanssa ihan kahden. Mies on auttamassa kaveriaan rakennushommissa. Ollaan oltu PALJON ulkona ja Poikaviikari on ihanan innoissaan auttamassa pihahommissa. Kärrää omilla kottikärryillään soraa yhtä matkaa minun kans, välillä leikitään ihan jotain muuta ja sitten taas jatketaan. Ulkona Poikaviikari myös leikkii paljon enemmän ihan yksin, joten sain viikonlopun aikana tehdä lapiohommia niin paljon, että rakot komistavat käsiäni.

Kaupassa käynnin kruunasi jäätelöt, jotka syötiin heti kaupasta ulos päästyämme. Sotkulta ei voinut välttyä, mutta aurinkoisen sään ja hyvän mielen ansiosta jäätelösotkutkin siivosi ihan mielellään.

Kortin koriste

Pari viikkoa sitten vietettiin Poikaviikarin serkun 1-vuotissynttäreitä. Juhlapäivän aamuna tein kortin ja siihen kiinnitettävänhuopakankaisen koiran. Koiran kaavat piirsin itse, mutta mielessä oli SK 2/2009 -lehdessä näkemäni koira. Tarvikkeet löysin äitin kaappien kätköistä ja huopakankainen koira tarttui korttiin kiinnitettyyn tarranauhan palaseen ilman sen kummempia kiinnitysmekanismeja. Alempi kuva on veljeni, Poikaviikarin serkun isän, ottama.

Ohje: Omasta päästä, lehdessä näkemääni muistellen

Tarvikkeet: Äitin jemmasta, täyte isän kaapista

Juhlissa Poikaviikariin iski ujopiimä, portaat kiinnostivat aivan liikaa, huulet mutristelivat ja napa oli täynnä herkkuja. Juhlapäivän iltana saunottiin, pelattiin guitar heroeta ja dippailtiin kasviksia siskoni ja miehensä luona, ajettiin takas mummolaan ja nukuttiin muutama tunti. Poikaviikari saunoi mummon ja papan kanssa äitin ja isin kyläillessä.

Nyt aloitan (toivottavasti) rentouttavan viikonlopun! Raskas työviikko on takana.

Isomummo korkeella

Tuli aika Poikaviikarin isomummon lähteä taivaan kotiin Miehen papan luokse. Poikaviikarin sanoin: "Isomummo korkeella". Kirkossakin osoitteli kohti korkealle nousevaa kirkon kattoa ja sanoi: "Isomummo tuolla". Hämmennystä pienessä miehessä kuitenkin herätti avoinna ollut isomummon arkku. Ohi kulkiessaan näki isomummon, näytti huolestuneelta ja sanoi: "Isomummo pipi". Vaikeita asioita ovat niin isoille kuin pienillekin.


Hautajaisiin neuloin Poikaviikarille slipoverin.

Ohje: Hieman muokattu SK 10/2008, malli 10

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3,5 mm ja 3,0 mm

Arvontavoitto

Voitin AnniKaisen blogissa arvonnan ja alkuviikosta postilaatikosta löytyi mielenkiintoinen paketti, jonka sisältö näytti tältä:

Kirja Takamaan torpparit, joka on julkaistu vuonna 1890. Kannessa mainostetaan "Uusi painos!". Kannen sisäpuolella on lappu, jossa kerrotaan lainakirjaston ohjesäännöistä mm. "jos lainaaja on kirjaston hoitajalle tuntematon, hän tuokoon esille todistajan, joka vakuuttaa hänen oikeutensa lainaamiseen ja on samalla takauksessa kirjan takaisin tuonnista." Upea! Kirja pääsee hyllyäni koristamaan. AnniKainen ehdotti sen sopivan myös askartelumateriaaliksi, mutta eihän tuollaista aarretta raski päästää edes samaan huoneeseen saksien kanssa!

Lisäksi paketissa oli pieniä huopasydämiä, joita saatan hieman käsitellä liimalla, jotta pääsevät magneeteiksi jääkaapin oveen. Ja kortti - sekin on antajansa tyyliä. Lienevätkö hiihtävät leidit peräti AnniKaisen sukulaisia?? Vielä suuri kiitos AnniKaiselle paketista!

Eilen: Ravintolaillallinen, ähky, Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä, popcornia, uusi ähky ennen entisestä eroon pääsyä, sauna ja nukahdus saman tien kun pää osui tyynyyn.

Tänään: Pitkään (melkeen kahdeksaan!) nukkumista, laskiaispullien leipomista, mäkikisoja ja kohta luvassa vielä pilkkimistä, jäällä kävelyä, makkaran paistoa ja niiden kermapullien syömistä.

Edit: En ymmärrä, miksi nuo kappalevälit ei toimi...

Cousteau ja kalakukko

Paljon ennen joulua lupasin tehdä luokkakaverille pipon, kunhan hän ostaa haluamansa langan. Tänään koitti sitten viimein se päivä, että hän sai pipon käyttöönsä. Aika hyvin, ei edes lumet ole vielä sulaneet pois!

Malli: Typyn Jacques Cousteau -pipo

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot

Poikaviikarikin halusi kokeilla pipoa. Aika muhkea, eikö? ;)

Tänään: ihanan rauhallinen ja leppoisa aamu, pitkään loikoilua, kangaskaupassa pyörimistä (en löytänyt mitään mukaan otettavaksi), pipon luovutus, pullakahvit kahviossa (palkkioni pipon tekemisestä).

Luvassa vielä: ulkoilua, porkkanapiirakan leipomista, eilen tehdyn kalakukon syömistä, yövieraita.

Juhlan paikka!

Sain työpaikan! Ja aivan oman alan sellaisen! Ja kaiken lisäksi vakituisen laatuaan! En voi vieläkään täysin uskoa hyvää onneani. Paperinen iiris juhlistamaan tapahtunutta (malli täältä):




Tähän päivään on kuulunut autoleikkejä, täytekakun tekoa, origamia, korttiaskartelua (ylläri, ettei taaskaan kortista kuvaa), leikkelyksiä (Miehen lempikalsarit ;), synttärivierailu yllätyksenä papalle, hupsun hauska automatka, lisää origamia, pirtelöä, täysi kuu.

Valmistumisia

Paljon on valmistunut sitten viime bloggauksen. Käsitöitä tosin vähemmän. Uusi kotimme valmistui ennen joulua, joten joulu(aatto) vietettiin ensimmäistä kertaa ihan omassa kotona. Jouluruuatkin tehtiin ekaa kertaa ihan itse eikä kuokittu vanhempien pöydissä kuin vasta joulupäivänä ;). Uusi koti on vaatinut veronsa käsityöharrastukselta, niinpä jouduttekin tyytymään kuvattomaan postaukseen.

Minäkin valmistuin ennen joulua, joten enää en ole opiskelija vaan työtön kotiäiti. Toivottavasti asiantilaan pian tulee muutos! Valmistumistani aion juhlia jossain vaiheessa kevättalvea, joten ompelukone huutaa juhlapukukangasta neulan alle. Kaikeksi onneksi sain lahjakortin kangaskauppaan joulupukilta. Lahjakortille olisi tosin myös verhokangaskäyttöä, sillä muutamat ikkunat uudessa kodissa ovat vielä vailla vaatteita.

Itse autoin joulupukkia itse tehdyillä lahjoilla vain yksien sukkien verran - ja nekin jäi kuvaamatta! Veljen vaimo oli lahjonnan kohteena ja veljelle annoin haasteen kuvata sukat. Hänet tuntien kuvaaminen saattaa jäädä ensi talveen tai jopa unohtua kokonaan ;).

300 kuvan pyörähdys

Tämän sain valmiiksi asti viikko sitten. Kuvaushommat ei vaan nykyisellään ole kovin helppoja, kun Mies viettää ainakin kaiken valoisan ajan rakennuksella (onneksi pian jo muutetaan!). Siellä siis eilen pyörähdin kameran kanssa ennen kypsyysnäytteeseen menoa ja kamerassa oli pyörähdyksen jälkeen 300 kuvaa! Kuvia selatessa vain huomasin, ettei määrä korvaa laatua.

Ohje: Cavern Cardigan

Lanka: Sandnes alpakka

Puikot: 3,5 ja 4 mm pyöröt

Solki: Nappi ja nauhasta

Ylitin taannoisen ongelman pingotuksen kanssa neulaamalla takin raakasti kaksinkerroin alustalle. Sivuihin tuli pienet taitokset, jotka kyllä ovat jo tasoittuneet käytössä. Tykkään tästä kovasti! Alpakka on niin ihanan pehmeää ja laskeutuvaa. Ja lämmintä! Onneksi en tehnyt pitkiä hihoja! Ensimmäinen neuletakki, johon olen niin tyytyväinen, että pääsee ihan tosikäyttöön.